perjantai 23. marraskuuta 2012

Barbakivet


Tytyn ja Tikanpojan kanssa maalattiin pohjat ja äiti nysväsi naamat (isoin kivistä on joku viitisen senttiä). Tää oli joskus ennen Pikkusiskon syntymää. Arvatkaas vaan oisko nyt aikaa moiseen.

maanantai 1. lokakuuta 2012

Vatsan kanssa kesän vaapuin,
turvonneita sormia tuskailin.

Neuleita ei siis syntynyt.
Jotain muuta ja täydellistä sen sijaan kyllä.

Pikkusisko 13.9.2012. 4310g, 53 cm.


keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Radiossa mainostetaan jotain tositeeveeohjelmaa, jossa super-Marjo... ööö... tekee jotain? No siinä mainoksessa S-M sanoo kutakuinkin, että "katot mitä suuhus pistät raskausaikana, se on siitä kiinni". Silloin ei kuulemma rupsahda.

Lupaan katsoa jokaista suuhun pistämääni suklaapalaa yms. erityisellä huolella, katsotaan sit syyskuussa pitikö neuvo kutinsa...

maanantai 12. maaliskuuta 2012

Kato, se heräs talviunilta...

...eikä ole edes äreä. Viime kesäkuusta asti tää blogi on ollut enemmän tai vähemmän uinoksissa eikä käsitöitä, joita on kuitenkin jokunen valmistunut, ole täällä liiemmin esitelty. Tänään bussipysäkillä se sitten tuli mieleen. Että kun mukuloiden metkut tallentuvat tuonne salasanan taakse, niin tännehän voisi kirjoittaa mitä mieleen juolahtaa, sellaisia asioita jotka tekevät päivistä mukavia. Tai niitä, jotka saavat hymyilemään. Tai ovat vaan jotenkin hassuja. Hyvänmielenjuttuja ja ehkä joskus kivoja valokuviakin.

Tänään se nääs taphtui bussipysäkillä. Kolme ihmistä mun lisäksi odotti onnikkaa. Kaksi näpytteli älypuhelimiaan. Kolmas kaivoi kassiaan ja minä jännäsin, että löytyykö sieltä yksi älyluuri lisää. Eipä löytynyt vaan ihan oikea paperinen almanakka! Ihanaa :)

Muita mukavia ja hauskoja asioita:

Mulla on kamalan mukava esimies.

Kevät.

Pohdittiin tänään (työ)kaverin kanssa, että työpaikan pronssipatsaalle voisi vappuna laittaa vappunenän ja serpentiiniä.

Mukulat. Myös se kolmas, joka on vasta itämässä.

lauantai 10. syyskuuta 2011

Eipä oo mitään parempaa, kuin kotiinpaluu päivien poissaolon jälkeen. Kun muu perhe nukkuu jo ja voi kuunnella lasten unituhinaa.

Ja töniä kuorsaavaa miestä (mutta sekin voittaa Portland Streetin yöelämän, sillä ohi ajavia autoja ja hälytysajoneuvoja on paha mennä potkimaan).

maanantai 5. syyskuuta 2011

Terveisiä Mansesta, sateisesta ja tuulisesta, brittiläisestä. Miten voi olla, että vaikka täällä on Kylmä ja Märkää, niin kukaan ei pidä kumppareita tai villapuseroita? Missä on lähin lankakauppa? Ainoa villatakki kastui jo. Voisiko uuden tehdä vain ompelemalla kerät yhteen?

Kaiken kukkuraksi tyttönen sanoi skypetellessä "Äiti, mää en voi halata sua".

Auts. Koti-ikävä jo ensimmäisenä iltana.

keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

Kituu, kituu

Olen pyöritellyt tätä blogia mielessäni ja miettinyt mitä tekisin. Jatkaako samalla kaavalla, lopettaako kokonaan, aloittaako uusi vaiko eikö, muuttaako vain sisältöä... Jää nähtäväksi. Käsitöitä valmistuu niin vähän että käsityöblogiksi tästä ei nykysellään ole. Liekö lukijoitakaan jäljellä yhtään?

Asiasta sivuun. Tänään kotimatkalla virkkasin mekkoa bussissa (ja näin saadaan käsityöt mukaan tarinaan). Jäin bussista, mies odotti linja-autoasemalla autossa. Istuin kyytiin ja sanoin, että mitäs jos haettaisiin pitsa, kun väsyttää ja laiskottaa. Sain kamalan luennon eineksistä ja valmisruoista, mutta lopulta mies taipui. Mentiin pitseriaan, jonotettiin, pohdiskelin jonossa että mikä pitsa otettaisiin. Päästiin kassalle ja mies tilasi (eikä ollenkaan sitä mitä ehdotin). Myyjä kysyi: "tilasitteko puhelimitse?". Mies: "Joo". Minä: "Täh?"

...

Pitsa odotti siellä valmiina, mies oli sen tilannut jo kauan ennen kuin edes ehdotin pitsan hakemista. Ja se luento eineksistä... Vompatti sentään, on se kettu.

Tyty 4v. tänään aamulla: "Äiti, näytät pojalta!"
- Ai siksikö kun mulla on lyhyt tukka?
- Ei, kun siksi että sulla on suora pää.
- No millainen pää tytöillä sitten on?
- Pyöreä.