Kalansaalis ja lamppu

Lupasin Tytylle syyspipon. Kaikista näyttämistäni malleista Tyty valitsi Knittyn kalapipan (näytin mallia, että katsos kuinka hassu pipo tuossakin on ja Tyty sanoi tietty heti "Tuon minä haluan!"). Neulasin kaksi, Tikanpojalle toisen. Nyt molempien mukuloiden päätä haukkaa kala. Tikanpoika pyristeli kalaa karkuun niin ettei kuvauksesta tullut mitään. Jos ei liikkunut mukula, niin sitten tärähti kuvaaja. Oikeasti, miten ihmeessä joku onnistuu ottamaan neuleista ihan kunnon kuvia, kun muksu on mallina? Ja vielä saamaan kuvattava keskeyttämään leikit siksi ajaksi kun äiti vähän säätää kameraa ja valoa ja... Tässä käsittelemättömät ja käsittämättömät räpsäykset.

No siinä ne nyt on. Jämälangoista. Tytyn violettivalkoinen Novitan Luxus Cloudia ja jotain Debbie Blissin jämänöttöstä, poikasen jotain mystistä Novitaa, ohuempaa kuin Wool, tuplana. Tein kaloista lyhyemmät etteivät ihan koko päätä pääse hotkaisemaan. Pallo(pää)kaloja.

Syksy tuli ihan puun takaa ja yllättäen. Samalla simahti ruokapöydän luona ollut loisteputkivalaisin, jota olen likipitäen inhonnut mutta sietänyt kun pöydän yläpuolella ei ole ollut paikkaa kattovalolle. Yläkertaremppa on pikkuhiljaa edennyt siihen vaiheeseen, että sähkömiehellekin oli töitä tarjolla. Saatiin samalla kattovalo myös ruokapöydän päälle. Näkee taas syödä eikä pistä haarukalla itseä silmään. Valaisimen sähköpuoli kirpparilta, varjostimen runko anopin varastosta (anoppia vaivaa sama askartelu/käsillätekemistauti kuin miniääkin) ja viikonloppu jonka aikana kieputtelin paperinarua reilut tuhat kierrosta. Eilen illalla mietittiin miehen kanssa, että onko se kamala vai hieno. Tänään se alkoi jo näyttää omalta.