Kituu, kituu

Olen pyöritellyt tätä blogia mielessäni ja miettinyt mitä tekisin. Jatkaako samalla kaavalla, lopettaako kokonaan, aloittaako uusi vaiko eikö, muuttaako vain sisältöä... Jää nähtäväksi. Käsitöitä valmistuu niin vähän että käsityöblogiksi tästä ei nykysellään ole. Liekö lukijoitakaan jäljellä yhtään?

Asiasta sivuun. Tänään kotimatkalla virkkasin mekkoa bussissa (ja näin saadaan käsityöt mukaan tarinaan). Jäin bussista, mies odotti linja-autoasemalla autossa. Istuin kyytiin ja sanoin, että mitäs jos haettaisiin pitsa, kun väsyttää ja laiskottaa. Sain kamalan luennon eineksistä ja valmisruoista, mutta lopulta mies taipui. Mentiin pitseriaan, jonotettiin, pohdiskelin jonossa että mikä pitsa otettaisiin. Päästiin kassalle ja mies tilasi (eikä ollenkaan sitä mitä ehdotin). Myyjä kysyi: "tilasitteko puhelimitse?". Mies: "Joo". Minä: "Täh?"

...

Pitsa odotti siellä valmiina, mies oli sen tilannut jo kauan ennen kuin edes ehdotin pitsan hakemista. Ja se luento eineksistä... Vompatti sentään, on se kettu.

Tyty 4v. tänään aamulla: "Äiti, näytät pojalta!"
- Ai siksikö kun mulla on lyhyt tukka?
- Ei, kun siksi että sulla on suora pää.
- No millainen pää tytöillä sitten on?
- Pyöreä.