Villainen Puoli

2011-09-10T21:16:00.000+03:00

Eipä oo mitään parempaa, kuin kotiinpaluu päivien poissaolon jälkeen. Kun muu perhe nukkuu jo ja voi kuunnella lasten unituhinaa.

Ja töniä kuorsaavaa miestä (mutta sekin voittaa Portland Streetin yöelämän, sillä ohi ajavia autoja ja hälytysajoneuvoja on paha mennä potkimaan).

2011-09-05T22:37:00.000+03:00

Terveisiä Mansesta, sateisesta ja tuulisesta, brittiläisestä. Miten voi olla, että vaikka täällä on Kylmä ja Märkää, niin kukaan ei pidä kumppareita tai villapuseroita? Missä on lähin lankakauppa? Ainoa villatakki kastui jo. Voisiko uuden tehdä vain ompelemalla kerät yhteen?

Kaiken kukkuraksi tyttönen sanoi skypetellessä "Äiti, mää en voi halata sua".

Auts. Koti-ikävä jo ensimmäisenä iltana.

Kituu, kituu

2011-06-22T17:10:00.000+03:00

Olen pyöritellyt tätä blogia mielessäni ja miettinyt mitä tekisin. Jatkaako samalla kaavalla, lopettaako kokonaan, aloittaako uusi vaiko eikö, muuttaako vain sisältöä... Jää nähtäväksi. Käsitöitä valmistuu niin vähän että käsityöblogiksi tästä ei nykysellään ole. Liekö lukijoitakaan jäljellä yhtään?

Asiasta sivuun. Tänään kotimatkalla virkkasin mekkoa bussissa (ja näin saadaan käsityöt mukaan tarinaan). Jäin bussista, mies odotti linja-autoasemalla autossa. Istuin kyytiin ja sanoin, että mitäs jos haettaisiin pitsa, kun väsyttää ja laiskottaa. Sain kamalan luennon eineksistä ja valmisruoista, mutta lopulta mies taipui. Mentiin pitseriaan, jonotettiin, pohdiskelin jonossa että mikä pitsa otettaisiin. Päästiin kassalle ja mies tilasi (eikä ollenkaan sitä mitä ehdotin). Myyjä kysyi: "tilasitteko puhelimitse?". Mies: "Joo". Minä: "Täh?"

...

Pitsa odotti siellä valmiina, mies oli sen tilannut jo kauan ennen kuin edes ehdotin pitsan hakemista. Ja se luento eineksistä... Vompatti sentään, on se kettu.

Tyty 4v. tänään aamulla: "Äiti, näytät pojalta!"
- Ai siksikö kun mulla on lyhyt tukka?
- Ei, kun siksi että sulla on suora pää.
- No millainen pää tytöillä sitten on?
- Pyöreä.

Aamulla.

2011-05-08T20:13:00.000+03:00

Tytärlapsi, 4v, herää vierestä ja sanoo "Äiti, en saa herättää sinua, kun on se salaisuus".

Oli ihana päivä.

Neuloinkin. Mustaa Muskatia, sormiin jäi väriä ja lanka kiertyi kippuralle. Ei niin ihanaa.

Mutta kaikki muu kyllä. Pihahommia ja Katri Antellin omenahyvettä. Nam nam.

Kukkuu

2011-03-12T08:32:00.000+02:00

Tikanpoika ei ole vielä sanoja tuhlaillut. Nyt kuitenkin on äiti hämmentynyt. Poikasen ensimmäinen sana on "kukkuu". Onko meillä edessä DNA-testit, kun Tikanpoika näyttääkin olevan Käenpoika? Oivoi.

(niin, siis kyseessä ei ole mikään satunnainen kukkuu vaan se Robotti Vipusen kovalevyn laulu, jossa kukutaan).

Totoro ja pikkutotoro

2011-03-10T18:58:00.001+02:00

Pientenkin juttujen tekemiseen kuluu päiviä, kun aikaa ei vaan ole. Vapaat hetket iltaisin kuluvat lasten kanssa. Silloinkin voisi samalla neuloa tai virkata, mutta Tikanpoika on sitä mieltä, että iltaisin äiti on sylittelyä varten. Ja mikäs siinä, passaa minulle.

Tyttösen ja äidin lempileffan mukaan syntyi kaksi amigurumia. Isompi totoro valmistui jonkin aikaa sitten ja tänään tuo pienempi. Ohjeet pieneen ja isoon. Tosin meni aikalailla soveltaen ja kuvista katsomalla. Langat jämiä ja koukkin oli jotain kokoa...

Asian vierestä

2011-02-10T19:55:00.000+02:00

Asun maalla. Käyn töissä kaupungissa. Kuljen matkat bussilla. Bussipysäkiltä kotiin on kilometri, pilkkopimeää, ei katuvaloja eikä pyöräteitä. Tänään oli pakkasta parisenkymmentä astetta. Minulla päällä untuvatakki ja toppahousut, jalassa huopikkaat. Odotin linja-autoa kaupungissa ja kävin R-kioskilla katsastamassa käsityölehdet. Ostin Imagen. Luin sen Muotitietoinen -kolumnia kotimatkalla, se käsitteli miehiä ja kenkiä. Kirjoittaja on pikkuveljeni (joka toinen kuukausi, Marialle en ole sukua). Omenat eivät ole ehkä pudonneet kauaksi puusta, mutta eri puolille kuitenkin. Toinen asuu Helsingissä ja kirjoittaa tyylikolumnia. Toinen maalla Savossa ja kirjoittaa Matlab-skriptiä. Mun pikkuveli, se on ihan paras.

Eikä edelleenkään neuleita.

(Tai on niitä ainakin kolme valmista, mutta kamera ja päivänvalo eivät ole sattuneet paikalle samaan aikaan neuleiden kanssa).

Ai mikä blogi?

2011-01-30T17:09:00.000+02:00

Käsityö? Mikä se on?

Onko se se, joka lojuu tuolla sohvan nurkassa?

On se.

Sovitin eräänä päivänä Noro Kureyonista tehtyä pitkää liivislipoverimikälietä. Se oli viimeksi käytössä raskausaikana. Vatsan kohdalle oli ilmestynyt kengurupussi. Sille kun ei enää ollut käyttöä, kun poikanen ulkoisti itsensä jo aikaa sitten, niin purkuun meni koko härpätin.

Neuloin pitkän palmikon ja tarkoitus oli tehdä siitä kaarroke, poimia silmukoita molemmista reunoista ja neuloa siitä sekä yläosa että alaosa. Sitä on sittemmin tehty useampaan kertaan ja ei vaan onnistu. Ajatus hyvä, toteutus pykii pahemman kerran.

Pöh.

Kahvitauko

2010-12-29T14:36:00.000+02:00

Kuten blogipäivitysten varsin tiuhasta tahdista (muahahahaha!) saattaa huomata, jokin on muuttunut. Kotiäitiys jäi marraskuussa uuden työpaikan tieltä, mummot ovat olleet täystyöllistettyjä parin kuukauden ajan ja aikaa ei tunnu riittävän tarpeeksi edes nukkumiseen. Yläkerran remppa, aloitetut kasvatustieteiden opinnot (jotka pitäisi saattaa loppuun tänä vuonna), joulukiireet, perheauton hajoaminen ja muutama muu mukava juttu ovat verottaneet pinnaa, unen määrää, aikaa ja sunmuuta yliarvostettua juttua (jälleen stressipesäkkeeksi muuttuneen perheenäidin sarkastista naurua: muahahahaha!) varsin kiitettävästi. Vuoden alusta tahdin pitäisi hiukan rauhoittua. Paluu normaaliin päivärytmiin voisi tuoda aikaa myös käsitöille (jösses, että on ikävä aikaa inspiroitua ja väkertää!). Sitä odotellessa: Hyvää uutta vuotta!

Kahvitauko ohi.

Muunnelma baktuksesta

2010-10-24T15:29:00.000+03:00

Baktus näyttää kyllä kivalta. Oisin semmoisen neulonutkin, mutta kun olen hitusen verran laiska lukemaan ohjeita. Joten nämä on tämmösiä yhden kerän kolmiohuiveja, jotka kovastipaljon muistuttavat baktusta. Siitä nimi. Halusin jotain ekstraa huiveihin, joten solmimisen sijasta nämä kiinnitetään napeilla. Tykkään.

malli ~ pattern: oma, baktuksehko ~ own, baktus-like

lanka ~ yarn: Noro Kureyon sock

puikot ~ needles: todistettavasti olivat, en vaan muista kokoa, oisko 3 mm?

malli ~ pattern: oma, baktuksehko ~ own, baktus-like

lanka ~ yarn: Soft Silk (BC Garn)

puikot ~ needles: todistettavasti olivat, en vaan muista kokoa, oisko 4 mm?

Näistä tuli ihania. Varsinkin tuosta vihreästä, se tuntuu ihollakin hyvältä. Noron sukkalanka taipuu kyllä huiviksi, mutta kaipaa pikkuisen käytössä pehmenemistä. Värit ovat hyvin lähellä todellista noissa kauempaa otetuissa kuvissa.

Lankaterapian tarpeessa

2010-10-12T10:59:00.000+03:00

Varsin ristiriitaisissa tunnelmissa.

Hain töitä. Sain töitä. Sellaisia, joista ei kieltäydytä, sillä näitä tilaisuuksia ei niin tolkuttomasti ole tarjolla. Joudun viemään mukulat hoitoon, mikä tuntuu ihan sairaan pahalta. Mun pienet, ne on niin pieniä. Sydän särkyy jo pelkästä ajatuksesta.

Koska tämä on ainakin puoleksi villainen blogi, niin kysynkin, että mikä lanka olisi mielestäsi sopiva terapialanka? Ja mitä siitä pitäisi neuloa?

Tästä se lähtee

2010-10-02T12:38:00.000+03:00

7

2010-09-20T12:33:00.001+03:00

Distant Knitter, tästä ihan läheltä, ojensi minulle palkinnon.

Kiitos ja niiaus :)

Ai että seitsemän asiaa? Huh.

1. Minusta piti tulla kuvaamataidon opettaja. Tuli fyysikko. Luin lukiossa kaksi tynkäkurssia fysiikkaa enkä ikikuunapäivänä aikonut fyysikoksi. Joskus haaveilin arkkitehdin urasta, mutta siihen ois sisältyny liikaa matematiikkaa (huhuu, mitä siellä päässä on liikkunu, fysiikassako ei tarvita matikkaa vai, häh?).

2. Mun pitäisi asua saaristossa, jakaa postia Lofooteilla tai kasvattaa lampaita Hailuodossa. Tarttisin sen jatkuvan tuulen ja meren hajun. Asun Savossa. Täällä on järviä, mutta ne vaan on niin laimeita, kun niillä on vaan laineita (on jo myöhä ja mun pitäisi olla nukkumassa, joten pistetään huonot riimit ja vitsit sen piikkiin).

3. Mun biologinen kello ei koskaan tikittäny, eräänä päivänä se vaan alkoi varoittamatta pärisemään täysillä eikä edes peltoreista ollu mitään apua. Se soi edelleen eikä välitä yhtään siitä että molempien raskauksien alussa puhuin kahdeksan viikkoa sujuvaa norjaa, useita kertoja päivässä. Oletettavasti siis jossain vaiheessa osallistun kurssille "Norjaa edistyneille" ja meille tulee kolmaskin mukula.

4. Huomasin ihan vasta, että kun nauran tai hymyilen leveästi, mulla kulkee naururyppyjen jono suupielistä silmäkulmiin asti. Minusta tuntuu, että kuivanahkaisena rypistyn aika rivakasti. En silti omista silmänympärysvoiteita ja olen muutenkin kosmetiikan kanssa aika minimalisti.

5. Tykkään kastemadoista ja perhosentoukista. Sateisella ilmalla pyöräily on kamalaa, kun kastemadot tulevat tielle eikä niiden päälle tahtoisi vahingossakaan ajaa.

6. Olen oikeasti iltavirkku ja aamutorkku, mutta Tikanpoika on pakottanut päivärytmin päinvastaiseksi. Iltaisin, kun mukulat ovat nukkumassa, ois ihana touhuta omia juttuja. Ehkä taas sitten kun mukulat ovat isompia. Viitosesta eteenpäin onkin kirjoitettu päivällä, kun en jaksanut enempää eilen illalla.

7. Näytän jostain syystä kasvissyöjältä (juu, mikä lie stereotypia, mutta useampi ihminen on hämmästynyt nähdessään minun syövän lihaa).

Tää palkinto on tainnu kiertää jo aika tehokkaasti, jään siis pohtimaan laitanko etiäpäin ja kenelle.

Kalansaalis ja lamppu

2010-09-13T21:18:00.000+03:00

Lupasin Tytylle syyspipon. Kaikista näyttämistäni malleista Tyty valitsi Knittyn kalapipan (näytin mallia, että katsos kuinka hassu pipo tuossakin on ja Tyty sanoi tietty heti "Tuon minä haluan!"). Neulasin kaksi, Tikanpojalle toisen. Nyt molempien mukuloiden päätä haukkaa kala. Tikanpoika pyristeli kalaa karkuun niin ettei kuvauksesta tullut mitään. Jos ei liikkunut mukula, niin sitten tärähti kuvaaja. Oikeasti, miten ihmeessä joku onnistuu ottamaan neuleista ihan kunnon kuvia, kun muksu on mallina? Ja vielä saamaan kuvattava keskeyttämään leikit siksi ajaksi kun äiti vähän säätää kameraa ja valoa ja... Tässä käsittelemättömät ja käsittämättömät räpsäykset.

No siinä ne nyt on. Jämälangoista. Tytyn violettivalkoinen Novitan Luxus Cloudia ja jotain Debbie Blissin jämänöttöstä, poikasen jotain mystistä Novitaa, ohuempaa kuin Wool, tuplana. Tein kaloista lyhyemmät etteivät ihan koko päätä pääse hotkaisemaan. Pallo(pää)kaloja.

Syksy tuli ihan puun takaa ja yllättäen. Samalla simahti ruokapöydän luona ollut loisteputkivalaisin, jota olen likipitäen inhonnut mutta sietänyt kun pöydän yläpuolella ei ole ollut paikkaa kattovalolle. Yläkertaremppa on pikkuhiljaa edennyt siihen vaiheeseen, että sähkömiehellekin oli töitä tarjolla. Saatiin samalla kattovalo myös ruokapöydän päälle. Näkee taas syödä eikä pistä haarukalla itseä silmään. Valaisimen sähköpuoli kirpparilta, varjostimen runko anopin varastosta (anoppia vaivaa sama askartelu/käsillätekemistauti kuin miniääkin) ja viikonloppu jonka aikana kieputtelin paperinarua reilut tuhat kierrosta. Eilen illalla mietittiin miehen kanssa, että onko se kamala vai hieno. Tänään se alkoi jo näyttää omalta.

Kalansaalis ja lamppu

2010-09-13T21:17:00.000+03:00

Kaapinperäprojekti

2010-08-30T21:12:00.001+03:00

Vuosia sitten, kun asuin vielä Kuopiossa, aloin tekemään kansallispukua. Projekti jämähti jäihin kun muutin.

Päivänä eräänä kävelivät nämä kaunokaiset kirpparilla vastaan hintaan viisi euroa.

Noilla on muutamat tanhut vissiin tanhuttu. Jotenkin paljon kauniimmat kuin ihkauudet. Taitavat tosin päätyä kotikengiksi. Löydöstä inspiroituneena ilmoittauduin kansalaisopistoon väkertämään pukua loppuun. Ajattelin, että voisin esitellä Perä-Pohjolan puvun edistymistä täällä Villaisellakin puolella. Suap sannoo jos kiinnostaa.

Mikä lie...

2010-08-17T15:25:00.003+03:00

...neuleplääh iskenyt, kun aloitusyrityksiä on ollut ties kuinka, mutta lopetuksia ei sitten ollenkaan. Purkuja senkin edestä. Kun ei niin ei. Jospa syksy korjaisi tilanteen.

Sitä odotellessa ollaan Tytyn kanssa tehty piristävää silmäniloa. Pihaharjat olivat harmaat ja rumat. Öljyä pintaan ja kuumaliimapistoolilla jämänappeja pintaan. Toiseen harjaan sydämiä.

Maalattiin myös pampiaisia ja räkättirastaiden karkotukseen kivimansikoita. Nää pampiaiset on mainioita ovipönkkiä.

Neuleintoa odotellessa.

Lanka vastahankaan

2010-07-09T20:30:00.000+03:00

Useampi vuosi sitten ostin Jyväskylästä läjän Teeteen Primaveraa. Ihana lanka, pehmeä ja silkinhimmeä kiilto. Sitä neuloisi vaikka aina. Ja niin minä ilmeisesti teenkin. Kele.

Sisäinen harakkani vaati silloinjoskus pitsiä ja tein pitsipuseroa viittä vaille valmiiksi. Sitten tuli yksi ja toinen raskaus ja aina välillä sovittelin puseroa ja mietin että jatkanko vai en. Kun en saanut päätettyä niin tekele hautautui aina uudestaan kaapin perukoille. Kunnes kotiäitiys äityi sen verran että varastolangat alkoivat juttelemaan keskeneräisten ohella huomattavasti vilkkaammin kuin mikään myytävänä oleva lanka. Pitsipusero päätyi purkuun.

Siitä meinasi tulla palmikkopusero. Purin. Ei olisi lanka riittänyt. Siitä meinasi tulla liivi aina siihen asti kunnes kuulin Tytyn kysyvän että saako hän neuloa. ET! Tuloksena lerpahtanut alahuuli ja hetkellinen mökötys sekä muutama alkuun asti pudonnut silmukka (vahva epäilys, että kysymys tuli sen jälkeen kun neulomista oli jo yritetty). Siitä meinaa tulla liivi uudestaan, mutta kun palmikkokuvio ei oikein puhuttele.

Mikä ihme tässä nyt oikein mättää, häh? Lanka vai minä vai molemmat?

Toivottavasti Titityystä kesälomareissun matkamuistona ostettu BC Garnin Soft Silk ei ole yhtä vastalankainen.

Tää juttu ei nyt vaan toimi!

Pötpöt

2010-06-21T09:57:00.000+03:00

Käytiin Iisalmen perinnekonepäivillä. Siellä puksutti vaikka minkämoista pötpötintä. Siellä oli myös rompepäivät ja tavaraa laidasta laitaan. Mukaan tarttui armeijan vanha suojeluvälinelaatikko ja rattikelkka. Ruokatauolla samaan pöytään istahti karski motoristi, parrakas ja asiaankuuluvat tamineet niskassa. Hällä soi puhelin, soittoäänenä Ismo Alangon Taiteilijaelämää ("kolme grammaa hasista on päiväannoksein, amfetamiinia muutama viiva livahtaapi yksintein, lähdenpä tästä nappaamaan ..."). Vastasi tuo karski motoristi puhelimeensä hyvin hellällä äänellä: "isi". Hieman repesin :)

Tasan vuosi sitten...

2010-06-12T18:54:00.000+03:00

...lähdettiin miehun kanssa KYSille yliaikakontrolliin. Mukula numero kaksi oli odotuttanut itseään 41 viikkoa ja neljä päivää. Muutamana yönä oli hiukan supistellut, mutta ei sen kummempia ollut vielä tapahtunut. Mummo tuli Sannin kaveriksi ja jäi yöksikin. Sairaalassa odoteltiin, kuunneltiin vastasyntyneen parkaisuja ja pohdittiin että jokohan me tällä reissulla tänne jäädään vai vieläkö mennään kotiin. Tässä vaiheessa vielä uhosin, että mää mihinkään kotiin enää lähe ennenkuin muksu on ulkoistanut ittensä. Sitten päästiin lääkärin ronklattavaksi ja ultraan. Painoarvio 3,7 - 3.8 kiloa. Jaikes, esikoinen painoi hitusen päälle kilon ja synnytys oli aikasta työläs. Ekaa kertaa alkoi oikeasti hiukan pelottamaan. Lääkäri jatkoi ronklaamista ja minä kirahdin kun sattui. "Etkös sää halunnu synnyttämään!" sanoi lekuri, mutta passitti meidät vielä kotiin. Mummo säikähti hereille kun puolenyön aikaan tultiin kotiin. Puoli neljän aikaan oltiin jo takaisin KYSillä ja kymmenen jälkeen syntyi Tikanpoika. Kätilö punnitsi ja kehotti katsomaan vaakaa. 4200 g ja rapiat päälle. Sissus! Poikanen päästi syntyessään melkoisen parkaisun ja kakkasi saman tien.

Huomenna on Tikanpojan syntymäpäivä. Vauvasta on kuoriutunut kulmiaan kurtisteleva ja nenänvartta rypistävä pieni poika, joka tietää mitä tahtoo. Hellyydenkipeä kaveri, joka huutaa öisin kauhusta ellei äiti ole vieressä ja hakeutuu syliin hellyystankkauksille päivisinkin. Tutkii kotia ja pihaa, tykkää työntää kätensä hiekkaan ja kaivaa pienellä lapiolla, rakastaa kylpemistä yli kaiken, inhoaa riisumista ja pukemista, nauraa räkättää kovaa ja itkee vielä kovempaa. Isosisko on paras kaveri ja poikasta ihmetyttää niin kovin miksi sisko huutaa eitä, kun poikanen tahtoisi leikkiä sillä samalla lelulla jolla siskolikka just leikkii.

Se on ihana ja rakas. Minä suojelen sitä kaikelta mitä ikinä se keksiikin pelätä (eilen nukkeanimaatiota hyrrästä ja pallosta). Joskus tuntuu raastavalta ajatella, että poikanen kasvaa isoksi. Ne on niitä hetkiä kun haluaisi pysäyttää ajan ja jäädä just siihen, pitää sylissä kun pieni puskee otsansa kaulaani vasten ja kietoo kätensä niskani taakse.

Äiti ja aivot

2010-06-04T20:12:00.001+03:00

Tyty sanoi päivänä eräänä: "Isi tekee työn ja äitillä on aivot".

Aivot viestittivät, että vielä tulee viileää ja niin viimeistelin jo kevättalvella aloitetun villatakin. Sunnuntaina viimeistään näyttäisi olevan sen verran kylmä, että kuvauskin onnistuu ilman hikipisaroita. Karstavillaa, raitoja ja älyttömän hyvin onnistunut kaula-aukko ihan mututuntumalla ilman ohjetta. Kuvausta odotellessa...

Naapurin muksut

2010-05-27T15:07:00.001+03:00

Naapurin vanhinta tyttöä on kiva hiukan vedättää, kun se on semmosessa sopivassa iässä. Kuten tässä päivänä eräänä.

naapurin likkalaps: Meillä oli tänään pannukakkuja
minä: Meilläkin oli eilen, mustikkapannukakkuja
nll: Meillä oli jäätelöä, oliko teilläkin?
minä: Eikun meillä oli täytekakkua
nll: Täytekakkua!

Ilmeisesti täytekakku peittoaa jäätelön.

Eilen oli toinen tilanne.

nll: Me käytiin eilen sirkuksessa, ootteko te käyny?
minä: Ei me olla, kun minä oon allerginen enkä voi kun siellä on hevosia.
nll: Ai miten niin allerginen?
minä: No siten, että silmät kutiaa, nenä vuotaa ja hengitys vinkuu, jos joku karvainen otus on lähellä. Niinkuin koira tai kissa tai hevonen.
nll: No siellä oli yksi koirakin. Minä oon allerginen ötököille.
minä: Ötököille?
nll: Niin, minä oon allerginen leppäkertuille.

Vähänkö meinasin revetä :D

2010-05-25T15:29:00.000+03:00

Fyysikkoäidin pitäisi olla varmaankin tyytyväinen, kun tytärlapsi osoittaa kiinnostusta käytännön tutkimukseen. Tutkimuksen etiikka on hieman vielä hakusessa. Samoin se tarvitaanko heilahdusliikkeen ja törmäyksen tutkimiseen todellakaan koe-eläintä. Tai tässä tapauksessa pikkuveljeä.

Tyttö katsoi veljeä hetken ja pamautti sitten heiluriliikkeellä poikasta kengurupallolla kupoliin. Poika kaatui kuin keila, mutta sattumoisin tyynyn päälle eikä ollut millänsäkään.

Satunnaisia aatoksia

2010-05-08T20:02:00.000+03:00

Viime aikoina on tullut mietittyä kaikenlaista (vähemmän) älykästä.

- jos joku valmistaisi silikonista ja joustavaa kakkasikliä, niin ois paljon helpompi putsata vauvan peppu siitä ikiliisteristä, joka ei lähde muuten kuin kynsimällä.

- jos koti tuntuu pieneltä ja ahtaalta niin järjestä huonekalut ihan sikinsokin ja elele silleen tovi. Sitten kun taas järjestää paikoilleen, niin kylläpä tuntuu tilavalta.

- jos kolmivuotias pyytää pyörillä kulkevaa kitkemisjakkaraa työnnettäväksi, niin suhtaudu varauksella. Saattaa nimittäin olla että kohta se samainen kolmivuotias laskee mäkeä sillä jakkaralla maaten mahallaan sen päällä. Eikä siinä ole jarruja. Ja äiti juoksee...

- jos ensi kesä on kuiva ja tuntuu, että olisi kiva kuunnella sateen ropinaa, niin mene tänne.

- jos joulua, uuttavuotta, juhannusta ja mitäkaikkea juhlitaan jo aattona, niin eikö äitienpäivääkin voisi?

Hyvää äitienpäivää meille mamoille.

Löysä taikina

2010-05-04T18:23:00.000+03:00

Tehtiin tytyn kanssa sämpylöitä. Ohjeessa luki, että taikina saa olla löysää.

Saa olla? Että ei ole pakko?

Saattoi nimittäin käydä niin, että taikina oli jonkin verran timakkaa. Kauha katkesi, kun yritin ottaa sämpylän kokoista köntsää taikinasta.

(jos tää ois semmoinen seesteisyyttä ja ihanaa rauhaa hehkuva blogi, niin tätä ei kerrottaisi. Vaan kun ei ole, niin selitetään nyt, että samaan aikaan kun taikina oli leivontakunnossa, pienin alkoi parkua, isompi söi jauhoja pöydältä, isoin yritti hoitaa kolmea asiaa yhtä aikaa ja minimoida sämpylöiden leivontaan käytetyn ajan. Siksi siis kauha.).

Ihan hyviä niistä tuli, puolukkasämpylöistä.

Takaisin maan pinnalle

2010-05-03T19:02:00.000+03:00

Viittaa se, joka haaveilee/ajattelee/tms. kasvattavansa lapsensa jollain tietyllä tavalla.

Käsi pystyyn se, jolla muksu on pistänyt moiset suunnitelmat uusiksi.

Myönnetään.

Pökkelöhöppelö, viherpiipertäjä, ekohörhö minussa tahtoisi kasvattaa muksut tuntemaan vähän enemmän kasveja ja eläimiä kuin pelkästään voikukan ja harakan. Luontoa kunnioittaen ja sitärataa. Että autolla ei turhia pärrätä, pyörälläkin pääsee jne.

Käytiin tänään mukuloiden kanssa lähirannassa katsomassa lintuja. Paluumatkalla sanoin Tytylle, että katsoppas, täällä on noita pajuja ja pajunkissoja.

Tyty: "Älä höpötä".

2010-04-24T20:17:00.000+03:00

Kirpparilöytö. Mulla oli lapsena samanlainen punainen muki, kukkien tilalla sydämiä. Pakkohan tuo oli ottaa mukaan, kun tuli niin nostalginen olo.

Villainen puoli tuunasi tänään mummon vanhaan tuoliin uuden päällisen. Puuvillaneule Oulusta, Toppilan kierrätyskeskukselta, 20 senttiä. Toinen tuoli saa päällisekseen puseron selkäkappaleen. Valkoinen päällinen on melkoinen riskiveto, mutta eipä ole hinnalla pilattu. Ja ihan kiva tuli.

Sitä sun tätä

2010-04-23T09:19:00.000+03:00

On se niin, että jos pelkkiä käsitöitä täällä raportoisin niin päivitystahti ois aika olematon. Valmistuneita on, päättelemättömiä pino, kuvaamattomia kaikki.

Kohta kaksi viikkoa flunssaa takana. 3/4 perheestä räkäinen. Siitä huolimatta vietimme miehen kanssa romanttisen hetken. Käytiin syömässä. Katseltiin ulos ikkunasta, viereinen rakennus oli arkkitehtuurin taidonnäyte. Ruokapaikan äänimaailma kaunis kuin mikä. Ruoka herkullista. Seura loistavaa.

(Lue: matkalla talonvahdiksi nälkä kurni vatsassa. Pysähdyttiin grillille. Istuttiin autossa, katseltiin auton edessä olevaa siirrettävää vihreää hyyskää. Lapset nukkuivat takapenkillä... Arkipäivän romantiikkaa?)

Polle ja sen kaveri

2010-04-20T20:25:00.001+03:00

Naapurin muksut kasvoivat liian isoiksi ratsastamaan pollella. Polle muutti meille ja sai vanhan kuluneen kuoren tilalle uuden. Poljin saumuria ja ompelukonetta puolikkaan päivän, tikkasin hiukan käsin ja nyt sitten ratsu reima laukkaa (tai köllöttää keskellä kulkuväylää..). Ei niin mitään muistikuvaa, että mitä olen aikonut kaikesta varastossa olevasta intianpuuvillasta tehdä, mutta onpahan kankaita odottamassa eikä tartte aina kauppaan lähteä.

Tämä blogi hakee nyt muotoaan. Tai oikeastaan sisältöään. Mukulat voivat hyvin omassa blogissaan. Sinne voin kirjoittaa hiukan henkilökohtaisempia ja laittaa enemmän kuvia. Että muistaisin myähemminkin mitä tapahtui ja miltä tuntui.

Mutta mitä sinä haluaisit villaisella puolella kerrottavan? Pelkästään käsitöitä vaiko satunnaisesti myös mitä mieleen juolahtaa?

Mukulat muuttavat

2010-04-13T10:14:00.002+03:00

Jätän Villaisen puolen nyt vain käsitöille, pihatöille, puutöille ja kaikelle muulle värkkäykselle. Tyty ja Tikanpoika muuttavat uuteen blogiin (mukulat.blogspot.com), johon lukuoikeuden saa pyytämällä (ja esittämällä hyvät perustelut).

Jos olet...

2010-04-07T17:03:00.002+03:00

...ydinvoimaa ja/tai sen lisärakentamista vastaan, kipaise tekemässä äänestyssitoumus osoitteessa:

www.ydinvoima.fi

Aina näihin aikoihin...

2010-03-23T20:41:00.004+02:00

...muistuu mieleen kuinka kolme vuotta sitten istuin päivisin autotallin edessä, auringonpaisteessa, luin lehteä ja odotin miestä töistä kotiin. Tie oli liukas niinkuin nytkin. Laskettu aika oli ohitettu muutama päivä sitten eikä mahaa auttanut liukkaalla tiellä ulkoiluttaa.

...muistuu mieleen, että vuosi sitten alkoi äitiysloma häämöttää, vatsa olla mitoissaan ja kaatua muksahdin, kun uuden lumen alla oli jäätä.

Mitähän sitä ensi keväänä, lienenkö taas mahakas.

Puikoilla kolme neuletta, joista yksi junnaa kaarrokkeessa, toinen raglankavennuksissa ja kolmas nyhjää eteenpäin h i t a a s t i 2.5 millin puikoilla. Hiihtolomalla valmistui aivoton kolmiohuivi, ja koska sekin odottaa vielä päättelyä ja nappia, niin kuva jostain ihan muusta. Käsityötä kai tämäkin. Lumi on ihan parasta materiaalia. Kukapa tunnistaa mitä piirettyä meillä on sekä tytär että äiti katsonut "jonkin verran" viimeaikoina?

(no se yrittää näyttää Totorolta...)

Neuletapaaminen Siilinjärvellä

2010-03-18T08:27:00.002+02:00

Ensi lauantaina, 20.3.2010 klo 11 alkaen, neuletapaaminen Siilinjärvellä. Ensin pyörähdetään paikallisessa lankakaupassa (Alexis) ja sen jälkeen kupposella Häggmannilla (Kuiluntie 5). Tervetuloa mukaan!

Hyvää laskiaisystävänpäivää!

2010-02-14T13:52:00.008+02:00

Mikä siinäkin on, että suosikkipaidat on itse suunniteltuja ja neulottuja. Ja raidallisia.

Lankavarastossa pari vuotta muhineet värjäämättömät villalangat alkoivat huudella kirjoneuletta. Taisin kuulla väärin, sillä näytti syntyvän jälleen yksi raitaneule.

malli ~ pattern: oma ~ my own
lanka ~ yarn: värjäämätön villa ~ undyed wool
100 g harmaa ~ grey
100 g vaalea harmaa ~ light grey
220 g tumma ruskea ~ dark brown
puikot ~ needles: 4,5 mm ADDI pyöröt ~ circular
nappi: poronluinen
fiilis: kyl maar tykkään

Harmaat langat kuluivat kokonaan, mutta ruskeaa jäi 80 grammaa. Arvuuttelin aluksi langan riittävyyttä ja osittain siitä syystä päädyin ensin neulomaan raidallisen osan aloittaen hihansuista. Keskellä takana yhdistin hihat silmukoita jäljitellen, joten selkä on saumaton. Puseron voi helposti neuloa ilman että joutuu ompelemaan yhtään saumaa ja malli on helppo soveltaa mille tahansa langalle pienenpienillä laskutoimituksilla. Tein raitaiset taskutkin eteen, mutta väkerrettyäni niitä ensin paikoilleen päivän verran, totesin että juuei, ei passaa. Vielä on pohdinnan alla tekisinkö ruskealla langalla vahvikkeet kyynärpäihin ja kävi mielessä, että pitäisikö tehdä valepaikat jäljelle jääneistä pienistä harmaista nöttösistä (vai odottaako vaan että paita kuluu käytössä puhki).

Villaisella puolella on parin päivän aikana purettu ufoutuneita urakalla. Puikoille pääsi harmaa mambo. Puikot viuhuivat kunnes lanka jämähti kiinni johonkin. Kurkistin lattianrajaan. Siellähän se, äidin pieni lankahamsteri.

Pelekääkkö nää?

2010-02-09T08:58:00.002+02:00

Tyty aamupalapöydässä:

"Äiti, pelkäätkö nää kummituksia?"

Mää:

"En."

Tyty:

"Isi pelkää."

No juu, tää oli mieto. Paljastetaan nyt sitten jotain muutakin... Tyty oli viikonloppuna mummolassa yökylässä ekaa kertaa. Hyvin meni. Lyyli on nyt siinä iässä, että häveliäisyyttä ei vielä ole ja suustakin pääsee ihan mitä vaan, missä vaan. Meidän pieni vapautunut kaasuttelija kerran ravintolassa ilmoitti isoon ääneen: "pieru!" Mummolassa oli aihetta käsitelty seuraavasti:

Tyty:

"Isä haisee hyvältä ja äiti pahalta"

Mummo:

"Miksi äiti pahalta haisee?"

Tyty:

"Äiti pieraisee"

Mitäpä tässä selittelyt auttavat. Taidan liittyä Tytyn ja Tikanpojan "Vapautuneisiin kaasuttelijoihin", joten kaasutellaan nyt sitten kolmestaan julkisesti. Ei ihme jos isiä vähän pelottaa.

10 vuotta

2010-02-01T20:57:00.003+02:00

Kymmenen vuotta sitten olin just muuttanut Oulusta Kuopioon työn perässä. Väitöskirja otti ja valmistui, mutta täällä minut pitää nyt mies, mukulat ja oma koti. 10-vuotispäivänä lähdin muksujen kanssa Kuopioon kurkkaamaan kavereita yliopistolle, piipahtamaan isossa marketissa ja neuletapaamisessa.

Vaikka oli kiva käydä kylillä, niin parasta oli palata kotiin, sillä näiden pikkuapinoiden kanssa tarttee olla silmät äitiapinalla selässäkin. Ruokapaikassa oli kaksivuotiasta kiehtova sermi. Siinä oli juuri sormenmentäviä reikiä. Seurauksella että:

"Kato, mun sormi jäi kiinni!"

No niin muuten jäi. Onneksi ei ehtinyt turvota pahemmin, sillä nakki oli tosissaan reiässä kiinni ja jouduin nykäisemään sen irti. Ei pahempia vaurioita ja esikoisapina ei ehtinyt säikähtää enempää. Kuinkahan moni muu mukula kokeilee samaa.

Äitiapinalla oli työpaikalla jumppapallo, semmoinen iso ja vihreä, jota oli hillittömän hauska työnnellä käytävällä. Äitiapina saattoi hiukan provosoida, kun näki työkaverin tulevan: "työnnäppäs tuolle äidin työkaverille se pallo". Njäh njäh.

Neuletapaamisessa apinat kiipeilivät sylissä ja tuolilla, just kun emon piti esittäytyä. Äitiapina taisi saada sanottua oman nimensä ja höpistyä jotain ravelrystäkin, pariinkin otteeseen.

Pienin apina kestää jo hälinää paljon paremmin kuin aiemmin, mutta kyllä molemmat sammuivat kotimatkalla sikiuneen.

Nyt tää hilaisi itsensä sohvalle, ottaisi kutimen käteen ja käpertyisi hetkeksi sohvalle. Kiitos tästä päivästä. Tästä on hyvä jatkaa savolaistumista toiset kymmenen vuotta.

Valoa, makuja ja villaisia

2010-01-31T14:30:00.016+02:00

Tää polkkaus on nyt ihan täynnä laifstailii, ehheh... Aluksi sisustusosio, sitten ruokaosuus ja lopuksi vielä neuleista. Valitse omasi.

Meillä on kotona värejä. Makkarin kahdessa seinässä voimakasta sinistä,

Tytyn huoneessa sammaleenvihreää,

työhuoneessa mustikkamaitoa. Ruokapöydän luona oleva kaappi on punainen, olohuoneessa nojatuoli, matto ja senkki vihreän eri sävyjä, keittiössä vihreät kaakelit. Kun tähän vielä lisätään talvipäivien vähäinen valo, paljon rompetta ja hujanhajan olevat lelut, niin koti on alkanut tuntua rauhattomalta. Taistelu valon ja rauhallisuuden puolesta alkoi maalaamalla takaeteisen laipion tummuneet paneelit valkoisiksi. Pitkän pähkäilyn jälkeen maalisuti heilui myös keittiössä. Vielä kun vaihdettiin köökin karsea loistelamppu spotteihin, niin voisin ookailla keittiön lattialla ja ihan vaan ihailla valoisaa keittiötä, jossa laipio tuntuu olevan korkeammalla ja tilaa paljon enemmän.

Paino sanalla voisin. Muksut vaistoaisivat heti lokoisan olotilan ja Tikanpoika parkuisi syliin samalla kun Tyty käyttäisi äitiä kiipeilytelineenä.

Joten eiku hommiin. Saumuroimaan sohvalle pestävä päällinen joskus muinoin ostetusta luonnonvalkoisesta intianpuuvillasta. Tyty tykkää, kun äiti riehuu ja viskelee sohvatyynyjä lattialle. Niistä rakennetaan maja. Tikanpoika jyrsii sillävälin mittalusikoita. Mummon vanhat keittiönjakkarat mars varastoon odottamaan kesää ja uutta maalipintaa. Tilalle mummon vanhat, kauniisti kuluneet tuolit ja loppu puuvilla niiden päällisiksi.

Villaisen puolen keittiökeiju suosittelee: mustikkapannukakkuja (blueberry pancakes), vaahterasiirappia ja valkosuklaa-lime rahkaa (löytyy kaupan maitohyllystä).

Ja sitten. Torvisoittokunta valmiina? Rumpujen pärinää? Kyllä, valmis neule. Ihan itselle. Valmis. Lämmin. Ihana.

Sanoinko jo että valmis?

malli ~ pattern: Placed cable aran (Interweave knits, fall 2007)
lanka ~ yarn: Novita Fauna
puikot ~ needles: 6 mm pyöröt ~ circular

fiilis: ou jee, mii laiks

Viitisentoista vuotta laatikossa marinoituneet langat pääsivät käyttöön. Tein selvästi pidemmät hihat kuin mitä ohjeessa neuvottiin ja silti olisivat voineet olla vielä hiukan pidemmät. Lisäksi helma rullautuu sen verran, että pituutta olisi voinut olla helmassakin enemmän. Kuvissa näkyvät oranssit lapaset ompelin syksyllä vanhasta pesukonehuovutetusta villiksestä ja sydänkoristeet askarteluhuovasta. Karvalakki piti pistää päähän ihan siksi että se on kuulemma muotia. Kyllä nyt Pöljän perukoilla ollaan niin tyylikkäitä että :D

Puikoilla värjäämätöntä villalankaa kolmessa sävyssä. Pitkästä aikaa sellainen fiilis, että ei malttaisi odottaa että ois jo valmis. Malli ihan omasta päästä, raitoja ja tasku(ja). Ehkä huppukin.

Ihan meinaa jännittää, että tuleeko tosiaan niin ihana kuin miltä puolivalmiina vaikuttaa.

Päiväkahvikeskustelu (halvat on huvit)

2010-01-27T15:06:00.004+02:00

Miehen työpaikka sijaitsee noin kymmenen metrin päässä keittiöstä vielä parin viikon ajan. Sitten se siirtyy kylän keskustaan, kymmenen kilometrin päähän. Koskapa menin naimisiin nörtin kanssa, niin sitä ilmeisesti saa mitä tilaa (tässä tapauksessa ei ihan kirjaimellisesti kuitenkaan). Tässä ote tämänpäiväisestä kompuutterin välityksellä käydystä keskustelusta keittiön ja työhuoneen välillä.

[14:42:15] Aivomies: rakas kulta mussukka, voisinko tilata 3 * (coffee)

...

[15:04:12] RiikkaS: pahoittelemme palvelumme hitautta. Viestihenkilöstömme ja kahvinkeittohenkilökunnan välisessä kommunikaatiossa on ollut selkeä katkos. Toivottavasti tumpelointimme ei aiheuttanut teille kohtuutonta mielipahaa. Korvaukseksi tuomme teille kahvin suoraan työhuoneeseenne heti kun tuore pannullinen valmistuu. Toivomme että luottamuksenne palveluihimme säilyy tästä inhimillisestä erehdyksestä huolimatta. Ystävällisin terveisin, Riikka, keittiöhenkilökuntapäällikkö ja kalsaripyykkikeskuksen toiminnanjohtaja.

Noloja

2010-01-20T20:21:00.002+02:00

Päätin lisätä uudeksi tunnisteeksi "hups"in. Syytän hupsista vaan univelkaa. Kävin nimittäin saunassa. Lämmitys oli ajoitettu Tikanpojan nukkumaanmenon kannalta pahasti vikaan. Vaihtoehtoina
a) ei niin kovin kuuma sauna, mutta hyväntuulinen Tikanpoika
b) kuuma sauna, mutta väsymystään itkevä Tikanpoika
c) ei niin kovin kuuma sauna ja nukkuva Tikanpoika

Pohdittuani hetken päädyin kohtaan a) ja sitä sitten toteuttamaan, sillä b:stä ja c:stä olisi seurannut perin lyhyet löylyt (poikanen kun ei yksin nuku kuin maksimissaan puolen tunnin pätkissä). Olisi pitänyt kai tietää, että yksi pohdinta per päivä riittää.
Saunassa pohdin nimittäin jossain vaiheessa koittavaa kiuasremppaa ja siihen liittyvää kiukaan takana olevan seinään maalaamista. Samalla nakkasin löylyä. Kiukaalleko? No en, vaan siihen seinään, jota mietin.

Yöelämää

2010-01-15T19:50:00.003+02:00

Tikanpoika herättää minut edelleen vähintään kolme kertaa yössä, joten Tytyn yöjutut ja nukkumaanlaitto on isin hommia. Siinä missä Tikanpoikaa ei vahingossakaan voi pistää sänkyyn unta etsimään nukahti Tyty itsekseen ilman kummempaa sirkusta. Nyt hiukan isompana ja uhmaikäisenä nukkumaanmeno ei ole enää ihan niin ruusuista. Mutta löytyy niitä hauskojakin juttuja. Eilen illalla mies kävi ennen nukkumaanmenoa kurkkaamassa että nukkuvalla Tytyllä on kaikki hyvin. Olihan sillä. Neito oli nukahtanut alushousut päässä. Kasvot kurkistivat toisesta jalka-aukosta ja hiukset sojottivat toisesta.

Kotiäidin hemmotteluhetki

2010-01-13T20:52:00.002+02:00

Retki paikalliseen rautakauppaan, sieltä mukaan kolmen litran pänikkä sisäkattomaalia ja laatusivellin.

Ois jo lauantai, maalauspäivä.

Tosin tämä iltakin on hyvä. Muksut nukkumassa, mies korjasi pyykinpesukoneen, keittiön pöydällä kasa vihreitä omppuja, oransseja appelsiineja ja kimppu tulppaaneja. Mukissa hautumassa joululomalöytö, Oulun kauppahallin Kofeiinikomppanian omena-sitruuna rooibosta, luomuna. Ihan parasta.

Rapurapurallaa

2010-01-11T18:36:00.005+02:00

Tikanpoika on löytänyt peruutusvaihteen ja pakittaa kuin rapu. Näyttää olevan just nyt puoleksi keittiön puusohvan alla. Tarttis ehkä auttaa poijes ennenkuin alkaa poikasta suututtamaan?

Tyttönen puolestaan on ollut tänään maanantaimoodissa eli yksi jos toinenkin asia on ollut nurinkurin ja vinksinvonksin aiheuttaen itkua ja kiukkua.

Onneksi on ihanan rentouttava viikonloppu takana niin taas jaksaa pienet ärrinmurrit ja kiukut. Lauantaina sain nukkua pitkään ja sunnuntaina pääsin kävelylle järven ympäri. Lisäksi löysin Hovi-Hallin makaronilaatikon ohjeen. Hovi-Halli oli joskus muinoin Oulussa Rotuaarin eteläpäässä, siinä missä muistaakseni on nykyään Tiimari. Sieltä sai ihan parasta makaronilaatikkoa, jota sillointällöin olen kaiholla muistellut. Nytpäs löytyi ohje Älä tule paha kakku -blogista ja olipas niin hyvää laatikkua, että tuli ihan nostalkine olo ja puhhuinki niiku avojalakane oululaine konsanaa. Ehämmää ookkaa asunu Savosa ku kohta kymmene vuotta.

Värkättiin Tytyn kanssa viikonloppuna jämäflanellista ja tilkuista Molla. Raukalla toinen jalka on ihan vinksallaan ja vaatteitakaan ei vielä ole, mutta onpahan sydän paikallaan ja nätit saparot. Sunnuntaina sitten piti koko perheen olla ihan hiljaa, kun Molla nukkui nukenvaunuissa. Hys hys.

piparkakkujuustosuklaapallot

2009-12-31T17:51:00.003+02:00

Meille tuli joulun eka piparkakkusatsi joulukuun alussa, kun höveli isä oli ostanut Tytyn kaupassa valitseman piparipurkin. Sittemmin varastot täydentyivät yhdellä piparkakkumacillä (juupa, tietokone taikinasta) ja molempien mummojen kakkusilla, joten kaupan kakkuset päätyivät villaisen puolen kokeelliseen keittiöön. Idea Mansikkamäki-blogista.

Yksinkertaisesti:

läjä piparkakkuja ihan murskaksi

sekoita joukkoon sopiva määrä vaniljatuorejuustoa, niin että taikinasta voi muotoilla kasassa pysyviä pallosia

tee niitä palloja (itse tein kokoa "hiukan pingispalloa pienempi", ei pääse suklaan tai piparin maku mellastamaan toisen yli)

sulata tummaa suklaata ja valele pallot suklaalla

anna ässehtyä jääkaapissa seuraavaan päivään.

Helppoa kuin vaipanvaihto...

...Tikanpoika, 6 kk, tähtäsi ja onnistui pissaamaan suoraan äidin kylpytakin kaula-aukosta sisään. Älähdin ja suihku loppui. Alkaakseen hetken päästä uudestaan päätyen tällä kertaa isän kylpytakille ja loppuen ihan yhtäkkisesti toiseen älähdykseeni. Jota seurasi poikasen nauru. Hmm.

Hyvää viimeistä päivää ja onnea seuraavalle vuodelle!

Lävistyskone

2009-12-08T15:14:00.003+02:00

Tikanpojalle puhkesi ensimmäinen pieni hammas. Terävä kuin mikä. Saas nähdä mikä kohta äidistä lävistetään ensin, sillä hammasta testataan kyllä kaikkeen liki olevaan.

Pienin kasvaa kohisten. Jos edes hetkeksi voisi pysähtyä tähän hetkeen.

Tänään me...

2009-12-03T15:52:00.004+02:00

...ollaan miehen kanssa taas vuotta vanhempia. Sen kummemmin ei juhlita, mutta kumpikin sai lahjan. Omani näköjään sopii hyvin näihin joulukuisiin aamuihin, kun Tikanpoika on ahtanut napaansa täyteen koko yön ja välillä ollut lisäksi juttutuulella.Tukkakin on useimpina aamuina yhtä pystyssä. Tästä saattaa tulla mun lempimuki ihan syystä. Mies puolestaan sai vuoden aikuistenpelin, Dominionin. Saahan sitä ainakin toivoa etä joskus päästäisiin taas pelaamaan.

Tikanpoika oppi eilen kääntymään vatsalleen. Hiphei. Kohta sitä mennään siskotytön perässä vauhdilla. Tyty ei ole järin innostunut velipojan halusta napata kiinni mistä vaan saa. Ei ole kyllä äitikään, sillä ote nenästä ja suusta on perinjuurin jämäkkä. Silmälasitkin ovat saaneet pari kertaa kyytiä.

Tilkkutyöjoulukalenterikissa

2009-12-01T09:43:00.005+02:00

Yhden jos toisenkin illan puhteina ompelukone tikkasi joulukalenteria, joka notkui viimeistelyä vaille valmiina työhuoneessa vielä eiliseen asti. Onkos tää nyt sitten tildajuttu, kun nuo tilkut on tildakankaita, mutta muuten kalenteri on jämäkankaiden muotojen sanelema? Pohjana Tytyn päiväpeitosta jäänyttä vanua, joka pakotti kissan aika pitkulaiseksi, kissan nahkana painopohjaa. Reunukset vinokanttia ja kanttinauhaa nauhavarastosta.

Yleisfiilis kalenterin valmistuttua: nnjjjhhhh... ihan jees, kai. Muuten kyllä tykkään, mutta ompelukoneen kanssa yhteistyö ei oikein suju. Kaasupolkimeen vaihdettiin syksyllä jokin osa ja nyt takkuaa taas. Välillä kone nakuttaa täysillä, kun poljin on pohjassa, välillä ei sitten ollenkaan vaikka kuinka polkisi. Siitä seurauksena vähemmän suora ompelujälki, kun koskaan ei voi olla varma milloin kone suostuu toimimaan. Että poljin pohjaan ja sitten pitää vaan koittaa olla valmiina ohjailemaan kangasta kun tikkaus alkaa. Erinäisissä kohdissa ommel on siis melkoista sikkuraa. Vaan pääasia lie, että joka aamu löytyy pieni yllätys kalenterin taskuista. Tänään se oli tietenkin tonttulakki.

Voi kun ois valoa, että saisi kunnon kuvia... Kello on yli kymmenen ja ulkona niin synkkää ja sateista että yhhyh.

Jotain ihan muuta

2009-11-27T09:59:00.012+02:00

Ei mitään tekemistä neuleiden kanssa, joten suap skipata. Tää ehket kiinnostaa eniten muutamaa ystävää ja sukulaista jotka eivät ole kotimökkimme uutta ilmettä nähneet.

Sivumennen on ehkä tullut mainittua "pienestä pintaremontista", jota Villaisella puolella on kesästä alkaen harrastettu. Kaikki alkoi siitä kun vuosi sitten alkoi juomavesi tulla keittiön pöydälle muuten kuin kannulla kannettuna. Onneksi talvi tuli pian eikä pahempaa vuotoa kattoon ilmaantunut, mutta siinäpä sitten talven aikana pikkuhiljaa ajatus remontista muotoutui, kunnes...

Kesällä sukulaismiehet kipusivat porukalla katolle ja pellit saivat kyytiä. Meteli oli melkoinen, kun nauloja ja peltejä irroteltiin. Onneksi päivisin oli lämmin ja Tikanpoika nukkui päiväunia ulkona vaunuissa.

Talo oli jonkin aikaa lievästi rujon näköinen. Öiden viileys ajoi Tikanpojan nukkumaan äidin viereen. Tarvinneeko sanoa että sen jälkeen ei ole poikasen nukuttaminen omaan sänkyyn enää onnistunut. Kainaloinen nukkuu edelleen vieressä ja jos ei ole pienen raajan kosketusetäisyydellä, niin ilmoittaa kyllä asiasta kuuluvasti.

Uudet kattoristikot saapuivat. Myös eristeet, aluskatteet, pellit ja paneelit on saatu paikoilleen.

Omenapuiden takaa kurkistelee meidän koti, jota ei oikein enää torpaksi voi kutsua, sen verran lisää tilaa tulee yläkertaan. Kaksi makuuhuonetta, työtila ja olohuone. Tästä tilanteesta on vielä päästy sen verran eteenpäin, että ikkunat on paikoillaan ja piipun päällä hattu. Käynti yläkertaan tapahtuu vielä laipiossa olevasta aukosta, alumiinitikkaita pitkin. Yläkerrassa ei ole vielä mitään pintatöitä tehty, nyt edetään pikkuhiljaa ja rauhassa, sillä kesä oli kohtalaisen raskas kattorempan ja vastasyntyneen kanssa. Viikonloppuna on pitkästä aikaa kunnon remppaviikkis, kun keittiöön rakennetaan pysyvä tukipalkki väliaikaisen tilalle. Käy muuten yllättävän kipeää, kun imuroidessa peruuttaa pakaransa keskellä kulkuväylää olevaan pystypalkkiin. Kuinkakohan kauan sitä olematonta palkkia vielä väistelee ihan vanhasta tottumuksesta.

Jos kesään mennessä olisi valmista niin sitten voisi puhkaista laipion kunnon portaita varten ja vallata yläkerran asuintilaksi.

Ja pääsenpäs tämän aasinsillan kautta käsitöihinkin: aatelkaas miten paljon tilaa uusille lankapiiloille! (ei tartte enää halkopinon väliin jemmata)

edit: juupa... bloggerin kuvien asettelu tökkii näemmä pahemman kerran.

Taikasauva...

2009-11-22T20:31:00.010+02:00

...ja muutama muu valmistunut väkerrys. Lyhtyjä. Sosepurkeista, rautalangasta ja kaapin kätköistä löytyneistä helmistä. Pohjalle hiukan koristekiviä vakauttamaan. Yksitoista kaunista omenapuussa. Sopivasti itsetehdyn näköisiä, tykkään noista paljon enemmän kuin mistään ostolyhdyistä. (edit: jos lyhtyjen tekoa pohditte, niin kurkatkaa Marin kommentti aiheesta, hän puhuu asiaa).

Lina-pipo Jokon loistavalla ohjeella. Pääsi suosikkipipoksi heti. Useammassa blogissa on näkynyt sama ongelma kuin täälläkin... ...miten kotiäiti ottaa kuvan omasta päästään (ja vielä niin että univelan mustuttamat silmänaluset ja meikitön naama ei varasta huomiota hatukkeesta)?

Malli ~ Pattern: Lina by Joko
Lanka ~ Yarn: Sandnes Alpakka
Puikot ~ Needles: 3,5 mm

Ompelukonekin on tikannut. Ihanan pehmeän ja yksinkertaisen unihevosen, jonka Tyty otti juuri kainaloon unikaveriksi. Joulukalenteri edistyy.

Tyty tuntuu tykkäävän kaikenlaisista kepeistä yli kaiken. Ongituskeppi kaloineen löytänee tiensä johonkin joulukalenterin luukuista, mutta taikasauva on koko viikonlopun viuhunut ja saanut jopa suukkoja (Tyty: "Jos olet paikallasi, pussaan sinua"). Tämäkin on näitä pikapikaa tehtyjä virityksiä, joista voisi kehitellä vaikka kuinka hienoja, mutta tällä hetkellä mennään ajatuksella, että uutta tarviketta ei hankita ja vanhoja varastoja koetetaan pienentää. Siispä materiaalina laskosverhon alareunan riman ylijäämäpala ja Tytyn päiväpeiton tilkkujen jämiä sekä vanhasta tyynystä nyhdettyä vanua.

Viikonloput on ihan liian lyhyitä.

Lapsjuttua

2009-11-18T09:34:00.002+02:00

Viisi kuukautta tuli Tikanpojalla täyteen. Poikarakas, nauraa hekottelee ääneen, yrittää kääntyä vatsalleen. Jaloissa ihanat vauvan maitomakkarat ja rintakehä leveä kuin Mietaalla. Ei oo mikään kukkakeppi tuo meidän pikku-ukko.

Toisaalta, ihan mahdoton yösyöppö. Jos kyllä päiväsyöppökin. Että jos saisi pienen toiveen esittää, niin ois ihan kiva joskus nukkua vähän pidempiä pätkiä. Emmää niinku paljoa pyytäisi, mutta jos edes kahdella syötöllä mentäisiin useimmat yöt niin en valittaisi.

Valokuvattomuutta

2009-11-07T16:30:00.002+02:00

Joopa. Valmista on.

Kolme pipoa.

Yksitoista kynttilälyhtyä tyhjistä pilttipurkeista, helmistä ja rautalangasta.

Pitsa.

Kuningatarpiirakka.

Kakkupohja.

Suklaapiirakka.

Nukutettu Tikanpoika. Äidin yöpaita viereen nuuskutettavaksi ja avot, poikanen sammahti ja makaa nyt selällään kuin allakantekijä.

Ulkoistettu Tyty. Pukeminen vallan helppoa, kun tiesi pääsevänsä isin kanssa traktorilla ajamaan.

Yhteenveto: Hetki laatuaikaa ihan vaan itselle. Ja tiskivuorelle? Vai tilkkutyö-joulukalenterille, joka on vaiheessa? Siinäpä visainen pulma...

Eero ja Selma ne yhteen soppii

2009-10-29T12:57:00.009+02:00

Jo jonkin aikaa sitten pesukoneessa huovutetun vanhan villapaidan hihoista syntyivät käsinuket

Eero

ja
Selma.

Pariskunta yhteispotretissa.

Meille on myös muuttanut uhmaikä. Tuli aika kutsumatta, mutta niin sillä taitaa olla tapana. Välillä melkein naurattaa, kun Tyty ensin haluaa puuroa ja samantien sitten ei, vaan leipää joka sekään ei kohta kelpaa, sillä se puuro oiskin ihan kiva. Haluanpas, enpäs halua, haluanpas. Itku ja kiukku tulevat, jos on huono päivä ja joutuu tekemään jotain mitä ei halua. Kuten syödä, nukkua tai käydä potalla. Kuin ennakoiden tulevaa ostin joitakin viikkoja sitten Tuula Korolaisen ja Christel Rönnsin kirjan "Kissa Killin kiukkupussi". Aivan loistava! Tyty tykkää ja äiti myös. Tänään sitten ommeltiin omia kiukkupusseja, kun Tikanpoika nukkui rauhallisesti kolmen tunnin päiväunia (ihan pieni toive vaan, että nukkuisi yölläkin). Hernepussit osoittautuivat yhtä kivoiksi leluiksi kuin mitä itsekin muistelin. Kankaina jämätilkkuja.

Äidin nimi

2009-10-14T09:48:00.004+03:00

Tyty on opetellut lähimpien nimiä. Isän nimi muistuu mieleen. Samoin oma. Ja äitinkin. Tosin pienellä lisäyksellä:

Riikka S***** Hei

Se on tuo pienen tytön huomiokyky kyllä omaa luokkaansa. Ilmeisesti olen soitellut Tytyn kuullen ja esitellyt itseni luurissa noin.

Että Hei täällä hei ja hei vaan Hei neulomaan pipoja.

Äärihyvä syy...

2009-10-12T14:07:00.002+03:00

...ostaa lankaa, eikö? Siis tämä pieni poikanen, jonka täti olen.

Lokakuu on Villaisella puolella täynnä tuoreita mukuloita, kun kaksi kaveria jo puoliintui ja vielä on yksi yhdes koos.

Vauvaneuleiden aika.

Katso sohvan taakse

2009-10-04T11:37:00.003+03:00

Pari muistutusta itselle:

Jos kärsin univelasta, en ryhdy kokeilemaan keittiössä mitään uusia ohjeita. Ei onnistu. Nakkisoppaa tai jotain muuta idioottivarmaa.

Jos lanka loppuu kesken, kurkkaan sohvan taakse.
Siellä ne kadonneet keltaiset lankanöttöset näköjään olivat piilosilla... Tosin miehen mukaan meillä on liiterissäkin halkopinon välissä lankakeriä piilossa (on siellä kyllä tietokoneen osia ja varmaan muutama remontoitava autokin, sanon minä).

Kysymys:
Mitä hyötykäyttöä voisi keksiä kolmellekymmenelle kattopeltipaketissa pehmusteena olleelle pehmopatukalle (35*5*4 cm) jotka hamstrasin varastoon?

Pysyykö varmasti?

2009-09-24T13:45:00.002+03:00

Pyykkipojat on kivoja, ne voittavat hienonhienot lelut mennentullen. Yli 30-vuotias Kettu Tuliturkki (äitillä on lajintunnistus ehkä hiukan ontunut) löysi tiensä Tytyn leikkeihin mummolan varastosta. Kettu pääsi ensitöikseen pesulle ja kuivamaan. Tyty varmisti ettei se pääse tipahtamaan pyykkinarulta. Hyvin pysyi.

Otin ja puraisin

2009-09-21T14:07:00.009+03:00

Kyllä, chilit olivat tulisia. Ei niin tulisia etteikö olisi lähinnä naurattanut, sillä en ostanut mielestäni chilin taimia vaan ihan vaan tavallisen paprikan. Kummallisen suippoja ja äkäisiä nuo meidän paprikat tänä vuonna.

Syksyisten aamujen vaunutteluille tarvitsi pipon. Lanka riitti juuri ja juuri neljään terälehteen. Kolme kertaa yritin viittä lehteä, kun se ois ollu nätimpi, mutta kun ei lanka riittänyt niin nyt sitten on onnenapila ohimolla. Lankana Noro Silk Garden Lite, ikisuosikki. Tasan yksi kerä meni.

malli ~ pattern: Fan Stitch Hat by Brittany Tyler (Ravelry)
lanka ~ yarn: Noro Silk Garden Lite 50 g
koukku ~ hook: 4

Tämä puupinta nyt vaan oli niin hieno, että tartti ottaa kuva ja vielä lätkäistä se tännekin.

Jämälankatöitä

2009-09-18T09:22:00.006+03:00

Vuosia sitten tehdystä villatakista jäi jämälankoja, joista neulasin Tytylle villapuseron. Valkoista jäi vielä, mutta muista väreistä pääsin eroon. Lankana Novitan Aino. Malli ihan tyystin omasta päästä taas kerran "katsotaan mitä syntyy" -menetelmällä. Että luodaan oranssilla langalla sopivaksi katsottu määrä silmukoita ja siitä sitten sävelletään eteenpäin ilman kummempia suunnitelmia. Viimeisillä nöttösillä kirjoin hihoihin kukkia. Ihan tuli mukiinmenevä ja sopiva.

Otsatukan kasvatusprojekti on myös käynnissä kuten näkyy. Melkoinen takkutukka :) Takkutukka tykkää siitä lastenohjelmasta, jossa lisko ja tyttö availevat ovia, hyppivät, pomppivat ja laukkaavat ja mitälie. Sillä tytöllä on touhuranneke ja päivänä eräänä puolikas vessapaperirulla löysi tiensä meidän Tytyn ranteeseen touhurannekkeeksi. Oli hiukan kovan ja hankalan oloinen, joten...

Joskus muinoin koolattua Novitan Woolia virkkaamalla. Ei ne pahviset kyllä poistuneet käytöstä ennenkuin kummallisesti katosivat...

Kuuselassa on siis menossa varastolankojen poisto-operaatio vuoden loppuun saakka. Uutta ei osteta ennenkuin aikaisintaan ensi vuonna.

Kutsukaa haamujengi...

2009-09-17T21:08:00.002+03:00

...meillä asuu Kummitus ja Karvainen. Että kiitos vaan Tuttiritari, kun tänään pikkukakkosessa lauloit kummituksesta. Meillä itki yksi pieni tyttönen takakuistilla kauhuissaan eikä uskaltanut tulla sisälle, kun kummitus oli eteisessä.

Karvainen puolestaan on majaillut täällä jo muutamana yönä. Sekä Kummitus että Karvainen kulkevat onneksi etuovesta ja jäävät ulos kun ovi laitetaan lukkoon.

Seuraillaan nyt pari päivää, että ilmestyykö kummitus vain silloin kun Tikanpoika itkee ja on äidin sylissä. Meillä ei kummempia mustasukkaisuuksia ole ilmaantunut, mutta tänään kummituksen aiheuttamat kauhuitkut ja sylin tarve tulivat kyllä samaan aikaan kun Tikanpoika tarvitsi äitiä. Repiä siinä sitten kahtia.

On se kiva...

2009-09-17T12:59:00.002+03:00

...katsoa kun muut ähertää. Mies yhdessä matkahuollon miekkosen kanssa koettaa nostaa pakettia pihalle kuormurista. Meille tulee aurinkokeräimet katolle, Kuuselan torppalla viherpiiperretään taas hiukan enemmän. Olkoon siinä hääpäivälahjaa meille molemmille, tänään tulee viisi vuotta naimisissaoloa täyteen. Juhlistamme siis aurinkokeräimillä ja kakulla. Enemmän juhlitaan sitten reilun viikon kuluttua, kun on liiton siunaamispäivä. Pidetään ihan lomaa remontista ja lepäillään koko perheen voimin.

Toinenkin juhlan aihe lie. Tyty söi ekan kerran kananmunallista ruokaa ja kakkua. Pikkuisen on kananmunaa testailtu, mutta nyt sitten sai jo ihan normiruokaa. Kakku tehtiin yhdessä Tytyn kanssa, kun Tikanpoika veteli rauhallisia unia (näitäkin päiviä onneksi on). Aprikoosimarmeladia, kermavaahtoa ja maitorahkaa väliin ja suklaakuorrutus päälle. Tyty sai puristaa loput kermat kakun koristeeksi (aika abstraktia kakkutaidetta tuli). Mutta siis kippistetään selätetyille vilja- ja muna-allergioille! Ja sille, että ensi viikolla päästään omaan saunaan saunomaan, kun huomenna alkaa katon pellitys ja piippukin on jo valmis. Enää osa yläkerran eristeistä ja ikkunat paikalleen niin saa talvi tulla, me kyllä taretaan.

Ja vielä sillekin, että olemme siirtymässä vähemmän lähijärveä rehevöittävään jätevesiratkaisuun, viemäri on kytkeistä vaille valmis.

Ilta mennenee ärtyisän Tikanpojan rauhoittelussa, sillä meidän pikkumukula saa tänään ensimmäisen rokotuksen.

Puhelinasiaa

2009-09-16T16:04:00.003+03:00

Kuulkaas kaikki te, jotka tiedätte mun puhelinnumeron ja sillointällöin soittelettekin. Operaattori sössi homman ja nyt olen kotiluuriton viikon verran. Joten jos asiaa on, niin soittakee mun työnumeroon (kaivan työluurin äityslomanaftaliinista). Jos teillä ei sitä ole niin se löytyy kyllä suht helposti netistäkin, kun työpaikka on sen verran julkinen.

Kesti muuten hetken jos toisenkin ennenkuin välähti, että enhän minä tosiaan ihan puheliton ole. Mutta että minut saa siis kuitenkin kiinni, vaikka en itse soittelekaan.

Tytyismejä, taas ja jälleen

2009-09-12T17:30:00.003+03:00

Tyty 2v 5 kk oli isin kanssa kirkonkylällä kauppareissulla. Isi oli pyytänyt lukemaan ostoslistaa. Tyty oli ottanut listan ja mukalukenut:

Leipää
Maitoa
Äitille suklaata

:D

Samaisella kauppareissulla hakivat paikallisesta pitsapuljusta erään jäkiksen SM-liigaan liittyvän pitsan. Mies oli soittanut kaupasta pitsapaikkaan ja tilannut kyseisen pitsan perhekoossa. Oli sitten kuullut kun työntekijä oli kysynyt toiselta että mikä se semmoinen ylämummo on ja että onko sitä perhekoossa. Miestä hiukan huvitti, sillä mennessään noutamaan pitsaa huomasi hän, että kummallakin pitsapaakarilla oli päällään t-paidat joissa isolla luki kyseisen pitsan nimi. Eihän sitä tietty aina katso mitä päälleen laittaa...

käsityöt vauvaperheessä

2009-09-08T14:34:00.007+03:00

Kun esikoinen syntyi, oli käsitöiden teko vielä helppoa. Tyty nukkui pitkiä pätkiä putkeen ja nukahti unille ilman sen kummempia taikatemppuja.

Se oli ennen ja nyt on nyt.

Miten ja mitä käsitöitä tehdään, kun lapsia on kaksi (Tyty 2 v 5 kk, Tikanpoika lähes 3 kk)?

Kello on kymmenen.

Alkuvalmistelut: Puetaan Tyty ja Tikanpoika ja todetaan että itselle tarttis ostaa jotain syysvaatetta, kun mikään entinen ei mahdu (vielä?) päälle. Kaapista kaivetaan jotain eikä pohdita lainkaan miltä harvat päälle mahtuvat vaatekappaleet näyttävät yhdessä. Onneksi asutaan sen verran korvessa että jos nyt sattuu joku vastaan tulemaan niin se on luultavasti eräs kotiäiti, jolla on varmaankin ollut sama vaatetusongelma vähän aikaa sitten. Tikanpoika rattaisiin ja Tyty mukaan katsomaan naapurin pihalla tapahtuvaa puiden kaatoa. Kun Tikanpoika nukkuu ja Tyty suostuu lähtemään kotiin, viritellään itkuhälytin ja jätetään Tikanpoika nukkumaan takakuistille. Äkkiä huovutusvillat ja -neula kaapista, Tyty istumaan syöttötuoliin ja eiku hommiin.

Ruskeasta villasta tehdään lihapullia, oranssista porkkanoita ja punaisesta tomaatteja, jotta Tytyn keittiöleikeissä olisi jotain keiteltävää. Tikanpoikaa käydään hyssyttämässä. Jatketaan neulalla huovuttamista. Tyty on sillävälin repinyt aloitetuista lihapullista villat irti, sillä pullien sisällä käytetyt massapallot ovat paljon mielenkiintoisempia ilman villaa (muistiin: seuraavalla kerralla maalaat ne pallot ruskeiksi...). Tytylle muovailuvahaa eteen. Huovutus jatkuu. Välillä käydään nukuttamassa Tikanpoika uudestaan ja samalla vaunut nostetaan takaeteiseen.

Tikanpoika herää. Syötetään Tikanpoika. Suursyömäri.

Lounas. Vinkuvalta koiran purulelulta kuulostava Tyty nostetaan uudestaan syöttötuoliin käsipesun jälkeen. Jos Tikanpojalle maistuu ruoka niin Tytylle puolestaan ei. Erinäisten kikkakolmosten ja taikatemppujen jälkeen ruoka on syöty. Tyty päiväunille lorutuokion jälkeen. Tikanpoika köllöttelee tyytyväisenä lelukaaren alla ja juttelee kaaresta roikkuvalle öttiäiselle hetken kunnes aloittaa väsyneen nälkäkätinän. Tikanpojalle lisää maitoa ja takaisin makuupussiin ja vaunuihin. Nukahtaa sekunnissa.

Nyt seuraa laatuaikaa yli puoli tuntia. Tässä välissä ehtii hyvin huovuttamaan tomaatit ja lihapullat (muistutus: massapallot eivät taida kuivua kovin nopeasti, osta styroksipalloja varastoon). Porkkanoista tulee holtittoman pitkiä. Aloita banaanin teko (muistutus: osta huonolaatuisempia sukkahousuja niin on askartelumatskua, hyvät kun eivät nyppyynny heti ekan käytön jälkeen käyttökelvottomiksi). Sukkahousujen puutteessa banaanin rungoksi kelpaavat laatikon pohjalle hautautuneet liian pieneksi kutistuneet puuvillasukat.

Banaani näyttää enemmän voisarvelta mutta saa kelvata. Tikanpoika itkeskelee unissaan. Hyssytä uudestaan uneen. Kastele banaani kuumassa saippuavedessä ja aloita huovutus. Tikanpoika parkuu. Raahaa poika rattaineen kylpyhuoneeseen, hyssytä uneen ja jatka huovutusta. Tyty kuulostaa jollottelevan sängyssä. Annetaan jollotella ja toivotaan että nukahtaa uudestaan. Huovuta banaani. Nyt ehtii käydä aloittamassa paistetun kananmunan teon. Tikanpoika itseskelee unissaan, aika huovuttaa kananmuna. Nyt kaikki raajat peliin. Kylppärin lattialle istumaan, toisella jalalla heilutetaan rattaita ja nukutetaan Tikanpoika taas uudestaan uneen, käsillä huovutetaan kananmunaa. Yksi vapaa raaja tarvitaan että pysyy istumassa eikä kellahda makuulle. Kananmunasta tulee hiukan neliskulmainen, mutta kelvannee.

Nyt hengähdetään ja päätetään blogata aiheesta. Tikanpoika itkee unissaan. Työnnetään rattaat keittiöön välittämättä siitä että ne ovat olleet ulkokäytössä ja ajatellaan että lattia on jo muutenkin likainen kun kattoremppa ja yläkerran rakennus on edelleen käynnissä eikä siivoamisessa ole järkeä niin kauan kuin remppamies kulkee edestakaisin (muistutus: jahka remppa on ohi niin koko huusholli kokee supersiivouksen). Hyssytetään Tikanpoika uneen, blogataan hieman. Tyty jollottelee jälleen. Työnnetään Tikanpoika eteiseen. Mennään katsomaan jollottelevaa Tytyä ("Joko minä heräsin?" :). Otetaan leluja mukaan, leikitään niillä samalla kun blogataan. Tikanpoika herää syömään. Suursyömäri.

Kello on kahtakymmentä vaille neljä. Tyty leikkii astioillaan, ruokana on käpyjä ja yksi kivi. Epäilen että huovutetut jutut eivät saa suurta suosiota, sillä mikäpä käpyjä ja kiviä voittaisi mukaruoanlaitossa. Ne porkkanat nyt ainakin ovat ihan liian isoja. Lopuksi haaveillaan, että jos joskus ehtisi ommella muffinsseja joissa ois helmiä koristeina. Ajatukselle nauretaan huvittuneena.

Täytyy tunnustaa

2009-08-26T09:40:00.003+03:00

että kävin eilen lankakaupassa. Tikanpojan lääkärireissun (diagnoosi: "harvinaisen normaalit lonkat") jälkeen hummailin kaupungilla kaverin kanssa ekaa kertaa miesmuistiin. Teki hyvää. Mukuloille syysvaatteita. Tikanpojalle harmaa haalari, muuten tylsä mutta motivoi neulomaan iloisen värisiä tumppuja ja pipan.

Itselle ruskeankirjavia pipo- ja sukkalankaa. Varastossa odottavat suomenlampaan villasta kehrätyt langat, värjäämättömiä ja ihania. Saa vinkata kaarrokeneulemallia.

Vaippa-agentti

2009-08-01T12:45:00.003+03:00

Tulipa mieleen eräänäkin yönä, että varmaan James Bond osaa purkaa ja koota aseen silmät sidottuina ja että moinen kuuluu jokaisen katu-uskottavan agentin taitoihin.

Helppo nakki.

Pala kakkua.

Pistetään James ja muut vaihtamaan sängyssä puolinukuksissa pilkkopimeässä (ihan vaan siksi että ei jaksa laittaa valoja päälle, katkaisimeen joutuisi kurottamaan) vaippa kuusiviikkoiselle vauvalle, jonka kaikki raajat sätkivät eri suuntiin, ilman että petivaatteet sotkeutuvat. Haastetta aste lisää sillä että kyseessä on poikavauva. Joka runttaa jokaiseen vaippaan löysät.

Ei ole vielä vahinkoja sattunut.

Että pistäppä James paremmaksi.

Sitäsuntätä

2009-07-30T16:00:00.002+03:00

Suattaapi hyvinnii olla, että ei tule käsityöpäivityksiä hetkeen jos toiseenkaan. Meillä alkoi kattoremontti ja samalla tönöön rakennetaan toinen kerros. Luulen, että jää käsityöt vähän vähemmälle joksikin aikaa.

Kiitos tilkkutyökommenteista. En ole ihan varma kestääkö peitto lähempää tarkastelua :) mutta pyrin ottamaan lisää kuvia jahka löydän jostain hiukan aikaa.

***

Mies kertoi vitsin päivällispöydässä. On se välillä niin hupaisa. Vitsi ei niinkään iskenyt, mutta miehen ilme oli näkemisen arvoinen kun tajusi ajoituksen huvittavuuden. Ylläriylläri, taas on kyse lehmistä.

Mies: Miksi lehmällä on niin pitkä naama?
Mää: ???
Mies: Ois sullakin, jos sua vedettäisiin tisseistä kaksi kertaa päivässä.

Tähän väliin sitten semmoinen paljon puhuva tuijotus, jolloin mieskin hokasi mitä tuli sanottua.

Mää: Entäpä jos vähintään kahdeksan kertaa?

:D

Tilkkutyönoviisi

2009-07-17T20:13:00.005+03:00

Villaisella puolella kun aloitetaan joku harrastus, niin sitä ei sitten suinkaan aloiteta mistään harjoitustyöstä tai pienenpienestä jutusta. Kerralla kunnon aplikaatiot kehiin eikä mitään mamoiluja, kun tehdään tytyn päiväpeittoa... Puita, kumpareita, pilviä, kukkia ja aurinkoja.

Lopputulos ihan jees, hyvältä näyttää.

Logiikan alkeet?

2009-07-08T21:16:00.004+03:00

Maito tulee lehmästä
Äitistä tulee maitoa

-> äiti on lehmä

***

Tyty 2v. pohdiskeli aamiaisella:

"Tyty on iso tyttöpoika.
Vauva on poika.
Äiti on lehmä."

No tämä lehmäjuttuhan nyt tuli jo aiemmin todettua, mutta Puoliso erehtyi kysymään, että mikäs isi on.

"Possu"

:D

Pieni...

2009-07-07T20:48:00.002+03:00

...ja täydellinen. Meidän Tikanpoika.

alkuperäisrotu

2009-07-03T16:10:00.003+03:00

Kun esikoisen syntymän jälkeen meni housuarsenaali uusiksi, niin suursyömäri Tikanpoika uudistaa puolestaan paitavaraston.

Mies antoi minulle uuden lempinimen.

Kyyttö.

:)

Satunnaislukugeneraattori...

2009-06-25T13:27:00.002+03:00

...arpoi poikaa veikanneiden kesken voittajaksi Veranon ja lähimmäksi oikeaa päivää osui Lentokala. Onnittelut! En tullut pistäneeksi mitään määräaikaa arvauksille joten myöhemmät blogipostaukset paljastivat toki, että muksu ei ollut tainnut vielä syntyä ja niinpä päivämäärän oikein veikkaamisen todennäköisyys kasvoi pikkuhiljaa. No, minun blogi ja tämmöiset säännöt siis tälle kertaa :)

Jotain lankamaista lähtee siis yllämainituille jahka ehdin ja kerkeän (saattaa mennä viikko tai useampi, mutta kyllä se postiluukku jossain vaiheessa kolisee kunhan lähetätte osoitteenne lokin sähköpostiin (villainen.puoli@gmail.com).

Nyt takaisin keinuun virkkaamaan neliöitä. Nähtäväksi jää mitä niistä syntyy.

Hitu erilainen KIP päivä

2009-06-16T13:23:00.007+03:00

Lauantaina oli julkineulomispäivä (KIP day eli knit in public day), eikä pelkästään Suomessa vaan siellä sun täällä ympäri maailman. Olisin voinut mennä itsekin joko Iisalmeen tai Kuopioon, kun kumpaankin on suunnilleen sama matka.

Vaan mulla oli parempaa tekemistä. Tikanpoika päästi jättiparkaisun 13.6.2009 klo 10.17 vajaan kahdeksan tunnin ahertamisen tuloksena. Että kun muut olivat neulomassa, niin poikanen köllötteli jo kaukalossa ja vanhemmat mutustelivat siniseksi kuorrutettuja sydänpipareita ja olivat aika ihmeissään tulokkaasta, jonka vielä edellisen illan yliaikakontrollissa tehdyn ultrauksen mukaan piti painaa n. 3.8 kg, mutta painoi syntyessään 4.215 kg ja mittaakin oli 52 cm. Nyt ollaan jo kotona.

Maaseutumatkailua

2009-06-10T12:03:00.002+03:00

Tervetuloa Siilinjärvelle. Jos satutte täälläpäin matkaamaan kesällä tai vain ohi kulkemaan, niin kiinnittäkää huomiotaa ainakin Siilinjärven tervetuloa-kylttiin. Siis siihen isoon kylttiin joka on moottoritien pientareella Shellin huoltoaseman kohdalla pohjoiseen mentäessä ja etelän suuntaan matkatessa juuri ennen kylän ramppia.

Kenen mielestä se toivottaa tervetulleeksi? Ennemminkin tervemenneeks ja älkää kerpele tuluko meille! Aiemmassa kauhtuneessa kyltissä oli kuva muksuista paikallisessa kylpylässä. Tässä muutama vuosi sitten uusitussa kyltissä on piskuinen poika nyrkki pystyssä varsin pohojalaaseen malliin. Näyttää ihan siltä kuin seuraavana ois nousemassa keskisormi pystyyn.

Että on meillä täällä käsityökeskus ja Iloinen Viivi sekä ihan kelpo ruokapaikka nimeltä Vintti ja melkoinen määrä Novitan lankoja Alexissa torin nurkalla suht edullisesti. Jos siis uskaltaa tulla piipahtamaan.

Tunnelma tiivistyy

2009-06-03T20:10:00.009+03:00

Tiedotetaanpa näin kaikille sukulaisille ja ystäville, jotka tätä blogia lukevat, että täällä voidaan hyvin ja paksusti eikä siis niin mitään merkkiä siitä että mahaa mylläävä alien tahtoisi ulkoistaa itsensä. Odotelkaa rauhassa, niin minäkin teen (kun en oikein muutakaan voi). Kyllä tää ennen juhannusta jakautuu vaikka pakotettuna. Maha kulkee mukana aika näppärästi, ruohonleikkuu ja muut pihatyöt hoituvat mallikkaasti. Jos nyt ei muuten, niin katsellen kun mies niitä tekee. Muutenkin tuntuu että olo vaan helpottaa mitä lähemmäs h-hetkeä mennään. Kai sitä kerää voimia koitokseen.

Vaan viikonlopun helteiden jälkeen on kyllä sanottava, että onneksi ei tarvitse koko kesää kärvistellä. Sen verran aiheutti helle turvotusta ja suonenvetoja, että sympatiani heille, jotka kesähelteillä viimeisillään ovat. Jos mahtuisi jotku muut kengät kuin kumpparit tai varvastossut jalkaan niin kiva olisi. Tosin, esikoista menin synnyttämään reinot jalassa, enkä todennäköisesti tälläkään kertaa kaiva kaapista ykköskorkkareita. Kaverin kanssa tänään kyllä pohdittiin, että jos oikein kunnon sotamaalauksen väkertäisi niin näyttäisi edustavalta siellä salissa punnertaessa... Mies kyseli, että pitäisikö hänenkin. Pitäisi, saa lainata ripsiväriä ja huulipunaa näin erityiseen tilaisuuteen. Mikäs sen parempaa, kun molemmat täydessä tällingissä synnyttämään. Ehkä se olisi jotain mitä kätilöt eivät vielä olisi nähneet aiemmin.

Vaan nytpä on kuvattu edes jotain neulottua. Ensimmäinen kolmiohuivi ikinä. Ei oo mikään suurensuuri, ennemminkin semmoinen kaulahuivi kuin täysimittainen hartiamalli. Tykkään kovasti. Pellavainen lanka loppui kaksi riviä ennen maalia, mutta kun lähin lankaa myyvä kauppa on kalakukkokaupungissa, niin saa luvan kelvata. Ja hyvin kelpaa.

malli ~ pattern: Minttumaari
lanka ~ yarn: Marks & Kattens Linen (ruskea ~ brown, 951) 150 g
puikot ~ needles: 4.5 mm bambu pyöröt ~ circular

Loppukevennyksenä iltapalapöydästä kuulunut keskustelu, kun itse silitin verhoja leikkimökin ikkunoihin.

Tyty 2v: Minä en ymmärrä.
Isi: Mitä sinä et ymmärrä?
Tyty 2v: Äitiä.
Isi: En minäkään aina.

:D

Pinkeetä oloa

2009-05-18T15:12:00.004+03:00

Villaisella puolella aletaan olla sen verran muhkeissa mitoissa että lie aika pistää jälleen arvonta pystyyn. Reilut kaksi vuotta sitten syntyi tyty ja silloisessa arvuuttelussa suurin osa myös veikkasi tyttölasta.

Mites tällä kertaa, kumpi tulee, tyttö vai poika?

Mainittakoon, että itse olen isosisko, jolla on paras pikkuveli ikinä. Miehellä on puolestaan isosisko, jonka muksuista esikoinen on tyttö ja kuopus poika. Rikotaanko villaisella puolella tämä kaava, onko kesäkuun puolenvälin paikkeilla viimeistään syntyvä nappula tyttö? Mistä päästäänkin seuraavaan kysymykseen:

Milloin mukula syntyy?

Esikoinen viihtyi sisuksiani mylläten reilun viikon lasketun ajan yli. Tämä toinen tulokas häädettäneen yksiöstään viimeistään kesäkuun puolessavälissä jos ei ulkoista itseään aiemmin.

Palkintona pikkupaketti jotain lankaisaa sille jonka puoliintumisaikaveikkaus on lähimpänä oikeaa ja toinen arvotaan sukupuolen oikein arvanneiden kesken.

Distant knitteriltä (joka ei tosielämässä ole kyllä ollenkaan etäisen oloinen vaan varsin lämpöinen ja mukava) sain ihanaisen tunnustuksen jo jonkin aikaa sitten. Kiitos kovasti. En osaa päättää kenelle sen etiäpäin pistäisin, kun vaihtoehtoja on ihan liikaa.

Neulomuksiakin on syntynyt. Pinwheel on valmis, tytyn neuletakki on valmis ja oma kolmiohuivi pellavalangasta odottaa pingotusta. Mämmiaddiktio on helpottanut ja tilalle on tullut kummallinen kolmiohuivitauti, sillä ikinä ennen ei ole kolmiohuivimallit huudelleet ja nyt sitten yhtäkkiä kyllä. Tosin, vastustin kiusausta aloittaa toista ja sensijaan aloin neulomaan jämälankapuseroa lyylille. Valokuvia kunhan saan aikaiseksi. Päivät tuntuvat kuluvan tytyn kanssa touhutessa. Hupaisaa kun neiti on kovasti hyppiväistä sorttia nyt kun tasajalkaa hyppelyn ihanuus on auennut todenteolla. Siinäpä sitä sitten selitellään miksi äiti ei voi hyppiä kaverina. Ei pysy maha enää perässä kovin vauhdikkaassa menossa.

Kirjaimia

2009-04-28T13:06:00.003+03:00

Ensimmäinen alkoi jo, toinen on tuloillaan.

Tytyn päiväunien aikana ehtii askarrella, kun ei välitä ympärillä liehuvasta kaaoksesta, pesemättömistä ikkunoista tai isompiin ruukkuihin huutavista taimista. Villaisen puolen järjestelytoimikunta (alemmassa kuvassa) tykkää laittaa asioita jonoihin. Niinpä liimasin puukirjainten taakse kuumaliimalla magneetit ja maalasin kirjaimet ja numerot askartelumaalilla. Päälle vielä kerros lakkaa niin että kestää. Hyvä tuli ja siinäpä sitä sitten ehtii edelleen olla välittämättä likaisista ikkunoista ja tehdä jotain muuta kivaa samalla kun lyyli värkkää kirjainten kanssa.

Totuuksia

2009-04-14T18:43:00.004+03:00

Taitaa meidän lyyli, 2 v., olla siinä iässä, että ei voi vanhemmat nauramatta kuunnella.

Isi kun on tietokoneella, niin tyty tulee sanomaan ViiViiVii, mikä tarkoittaa, että pitää katsoa Hippoa ja koiraa juutuubista. Eilen sitten totesi Hiposta, että "Äiti tuossa".

Että kiitti vaan :) Aika hippomainen olo alkaa kyllä jo ollakin.

Eipä sen puoleen, isäkin saa osansa. Tyty kysyi visaisen kysymyksen ruokapöydässä, johon isi vastasi: "En tiedä, sun pitää kysyä viisaammalta". Tyty kääntyi ja kysyi minulta.

:D

Meidän torpan katolla oleva tuulimittari on kuulemma helikopteri ("Äiti sanoi niin"). Kyllä minä mielestäni kuppianemometrin vielä helikopterista erotan vaikka raskausdementia vaivaakin.

Pinwheel yrittää selvästi valmistua. Samoin tytyn päiväpeitto, jota on nysvätty ihan kunnolla pitkin talvea. Niistä lisää jahka kuvatuksia saan otettua. Tänään kävin lankakaupassa enkä ostanut mitään, hiplasin vaan.

Raskausajan omituisuuksia

2009-04-09T13:13:00.002+03:00

Google ei löydä mainintaa mämmiaddiktiosta. Sille ei mitä luultavimmin ole myöskään latinankielistä nimeä. Mämmiseura sentään on perustettu.

Paitsi että voisin asua loppuraskauden ajan autotallissa tai rautakaupassa sieraimet soikeina hajuja haistellen, niin olen kehittänyt pahemman sorttisen riippuvuuden mämmiin. Se alkoi ihan viattomasti jo varmaankin kuukausi sitten kun ensimmäinen tuokkonen löytyi kaupan pakastealtaasta. Enkä aikaisempina vuosina ole kyseiseen herkkuun juurikaan kajonnut. Mutta nyt. Sokerittomana luomuversiona kevytkerman kanssa, kiitos.

Että jos satutte rautakauppaan ja siellä istuu yksi neulomassa (tai purkamassa) Pinwheel sweateria ja syömässä mämmiä niin se oon sitten minä. Saa tulla tervehtimään, jos rohkenee.

Aurinkoista pääsiäistä!

Neiti 2 v.

2009-04-02T20:58:00.004+03:00

Siitä on kaksi vuotta ja yksi päivä kun meidän pikkulyyli syntyi. Kello alkoi lähenemään puoltayötä maaliskuun viimeisenä päivänä, kun synnärillä miehen kanssa mietittiin että näinköhän menee aprillipäivän puolelle. Meni se, 55 minuuttia. Aika on kulunut järjetöntä vauhtia, tyty kasvaa ja kehittyy ihan liian nopeasti.

Meidän jukeboxi, joka muistaa jokaisen laulun sanat ja sekoittelee niitä mielinmäärin.

Tyty: Hämähämähäki kiipes langalle... ...aurinko armas kuivas satehen, taitaa tulla KESÄ!

Lyyli myös tietää asioiden oikean laidan.

Isi: Jaksaakohan isi kantaa, kun oot jo niin iso tyttö.
Tyty: Äiti kyllä jaksaa!

Eräänä aamuna kiipesi meidän sänkyyn ja kysyi: "Mitä kello on?"

Isi lähti hakemaan puita liiteristä.
Tyty: Oli kiva nähdä. Oli oikein kiva nähdä.

Tykkää olla ulkona, tykkää kivistä ja lapioista sekä iskän kuormatraktorista (lava-autosta), unipupusta ja uudesta kolmirattaisesta polkupyörästä.

Ei sitä pois antaisi eikä toiseen vaihtaisi, maailman napaa.

Aasinsillan kautta päästään neulomiseen: Tytyn ykkössuosikki on Late Lammas.

Vatsaystävälliset neuleet osa 2: Kaapeloitu alpakkahihatin ~ cabled shrug

2009-03-05T12:59:00.005+02:00

Edestä katsottuna se on tuikitavallinen hihatin. Suorastaan tylsän näköinen. Ei ole tarkoitus pitää tuon petroolinsinisen paidan kanssa, mutta kesään asti leviävä vyötärölinja aiheuttaa paitojen kummallista kutistumista. Että pitäisi ehkä piipahtaa vaatekaupassa.

Hihattimen juju on sen selkämyksessä. Kaapelikuvio Elisabeth Lavoldin kirjasta Strikk i vikingmonster (juu, norjaksi neulottu, sillä ostin kirjan aikoinaan Norjan reissulla ja puolen vuoden kuluttua se löytyi sitten suomennettuna kotimaisesta kirjakaupasta).

malli ~ pattern: oma, kaapeloitu hihatin (kaapelikuvio kirjasta "Strikk i Vikingmonster) ~ my own, cabled shrug (cables from the book "Strikk i vikingmonster")
lanka ~ yarn: Sandnesgarn Alpakka
puikot ~ needles: 4.5 mm bambupyöröt ~ 4.5 mm bambu circular

Hajuja

2009-02-17T11:23:00.003+02:00

Jos molempien raskauksien alussa ei kestänyt minkäänsortin hajuja, niin puolenvälin jälkeen tilanne muuttuu. Paitsi että lievässä greipinhimossa voi nuuskuttaa Body Shopin greippisuihkugeeliä illat pitkät niin myös autotallissa tai rautakaupassa voisi istua loputtomiin. Jos joku keksisi autotallin/rautakaupan hajuista syötävää, niin luultavimmin ostaisin hyllyt tyhjiksi.

Väittävät että jos jotain himoitsee, niin se kertoisi puutoksesta. Greipin vielä jotenkin ymmärtää, mutta... Lieneekö minulla siis öljynvaihdon aika? Vai podenko pahemmansorttista tasohiomakoneen puutosta? Liittyykö pikkulyylin, kohta 2 v., kiinnostus traktoreita kohtaan jotenkin asiaan?

Hormonit...

Tää on niitä viikkoja...

2009-02-12T09:26:00.004+02:00

Ei olla vielä päästy perjantai kolmanteentoista ja ihan tarpeeksi tapahtuu kaikenlaista.

Maanantaina korjaamolta haettu auto alkoi rykimään uudestaan yhdeksän kilometrin ajon jälkeen. Nyt matka taittuu lainatulla peltilehmällä.

Aamulla halkesi teepannu. Millään muulla pannulla ei saa yhtä hyvää teetä aikaiseksi. Se vaan otti ja poksahti.

Satelliititkin törmäsivät.

Jos ois ollu jompikumpi niistä satelliiteista, joiden mittaustuloksia käytän tutkimuksessa niin ihan varmasti oisin hautautunu koko päiväksi sohvalle neulomaan.

Vihreä alpakkalanka...

2009-02-08T20:50:00.002+02:00

...kulki mukana viikonloppuna, kun oltiin meidän suksimisseuran kanssa kaksitahtikyykän eli telemarkin SM-kisoissa talkoilemassa. Lanka pysyi repussa, sillä aika kului pitkälti radiopuhelimen ääressä.

Koska viikonlopun neulesaldo on kehnonlainen, niin esittelenpäs sen sijaan neulojalle passelit popot. Löytyy muissakin väreissä.

no jo oli aikakin

2009-02-04T10:30:00.013+02:00

Nyt, vihdoinkin kuvia valmistuneista! Pipo on näytetty jo aiemmin, mutta näyttää tästäpä näkee paremmin miltä näyttää päässä. Kaulaliinan neuloin kolmesta kerällisestä Noron Silk Garden Liteä luomalla sopivan tuntuisen määrän silmukoita ja neulomalla liinan pituussuunnassa niin kauan kuin lankaa riitti. Pituutta onkin sitten neljä kertaa kaulan ympäri.

malli ~ pattern: oma ~ my own
lanka ~ yarn: Noro Silk Garden Lite 300 g

Jos tuo edellinen myssykkä on omasta mielestä kivan näköinen ja ihanan kevyt ja lämmin niin tästä seuraavasta en osaa millään päättää mitä mieltä olisin. Pipo oli kyllä hauska tehdä ja jotenkin se on tosi veikeä, mutta niin kypärän mallinen että ... että en osaa oikein sanoa juuta enkä jaata.

malli ~ pattern: Amelia Earhart Aviator Cap
lanka ~ yarn: Gjestal Nagano (tuplana ~ in double)

Kaikkien neuvolakäyrien yläpuolella kulkeva maha mahtuu näppärästi tähän villatakkiin. Pikkuisen jäi mietityttämään tuo kauluksen napitus, jos sen kuitenkin ompelisi kiinni ja jättisi napit vain koristeiksi, niin kaulus asettuisi pikkuisen nätimmin. Myös noiden helmassa olevien kiilojen alareunaa mietin edelleen. Mallissa ne on tehty sileänä neuleena, mutta kun se pukkaa kiertymään, kuten kuvastikin näkyy. Muutama ainaoikea kerros ratkaisisi ongelman, mutta kun ainaoikeaa ei muualla neuleessa ole, niin ei se oikein tuohon reunaankaan sopisi. 2o2n resorinkin olisi voinut tehdä, sillä silmukkamäärä passaisi hyvin. Mutta sitten reuna pussittaisi enemmän. Taitaa jäädä mallin mukaiseksi kiertymisestä huolimatta.

malli ~ pattern: Tilted Duster (Interweave Knits fall 2007)
lanka ~ yarn: Novita Stone 550 g
puikot ~ needles: 5 mm pyöröt ~ 5 mm circular

Ja vielä se Esterikin, josta jo mainitsin. Malli on tosi simppeli neuloa, mutta just sen yksinkertaisuuden takia se ei ole mitenkään puseromaisen istuva. Sen kuuluisi kai yltää kiinni ja kyllä se sen varmaan tekisikin jos en olisi näin paisunut joka puolelta. Nyt joutuisi vähän venyttämään, joten olen pitänyt Esteriä tuollaisena hartianlämmikkeenä. On muuten tosi lämmin ja tykkään ihan höpönä.

malli ~ pattern: Ester (Knitty spring 2007)
lanka ~ yarn: messuilta ostettu karkea villalanka ~ rough woollen yarn bought from a handicraft fair
puikot ~ needles: 4.5 mm bambupyöröt ~ 4.5 mm circular bamboo

Hiljaiset villat

2009-01-29T20:44:00.002+02:00

Tammikuun villapuolen hiljaiselolle on monenmonta syytä. Päivisin, kun valo olisi sopiva valmistuneiden kuvaukseen, tutkin satelliittijuttuja. Kun pääsen kotiin, valoa tuo varsin vilkkaassa iässä oleva Neiti Elohopea. Tämä äidin ja isin aurinko vaan on valoakin nopeampi eikä paljoa auta kuvauksessa. Perheen miespuolinen jäsen koetti kuvata mm. valmistunutta Esteriä, mutta salamavalon lätistämä neulepinta ei läpäissyt kriittistä seulaa. Odotamme viikonloppuun, jos vaikka kuvausmahdollisuudet parantuisivat edes hiukan.

Tarkoitus keskittyä pieniin asioihin ei tunnu ulottuvan neulesuunnitteluun. Mikä siinäkin on, että kun useimmat neulojat onnistuneesti väsäävät pipoja, hanskoja, huiveja sunmuita, niin täällä neulotaan vain puseroita ja takkeja. Hämmentävää on tosin, että tammikuussa on syntynyt kuitenkin jo kolme pipoa, mutta ne ovat ihan sivuseikkoja sillä tämän neulojan mielenkiinto on tyystin eräässä IK:n neuletakissa. Hyvinä seuraajaehdokkaina mm. balleriina- ja origamitakit. Mikä näitä ja jo valmistunutta Esteriä yhdistää? No tietenkin se, että puolison syksyllä tartuttama ja parin kuukauden rankahkon pahoinvoinnin aikaansaanut yksisoluinen siimahäntä aiheuttaa nyt huomattavaa keskivartalon pyöristymistä. Matkaa h-hetkeen on vielä ties kuinka paljon, joten jotainhan sitä siihen saakka on neulottava ja niinpä neuleohjeita on tutkittu ihan uudesta näkökulmasta: mikä malli sallisi vatsan kasvaa ja olisi käytettävissä vielä sittenkin, kun pallovatsa on poissa ja tilalla toivottavasti pieni sylikäinen. Tällä ajatuksella siis mennään villaisella puolella kevät 2009. Odottavissa tunnelmissa.

Vuoden ensimmäinen

2009-01-09T13:56:00.007+02:00

Ensin katsaus vuoden loppuun. Värkätyt joululahjat jäivät tänä vuonna minimiin. Lapuan kankureiden kuumavesipulloa sentään hiukan tuunasin tytyn kummille. Leppis syntyi askarteluhuovasta ja kaksipuolisesta liimaharsosta.

Nyt tää sai kameran esiin ja kuviakin otettua. Eilen olisi ollut hyvä valo kuvata, yhden kuvan sain napsaistua. Mutta kun pipa valmistui vasta tänään ja aurinko on pysytellyt piilossa koko päivän, niin kuvatkin ovat hiukan harmaita. Värit siis lähempänä todellista tuossa ekassa lähikuvassa.

Villainen puoli ylpeänä esittää: vuoden eka valmistunut. Pipo. Kuuselassa keskitytään nyt lankavaraston tuhoamiseen tai ainakin sen yritykseen. Tähän omasta päästä omaan päähän tehtyyn korvaläppäpipoon kului TeeTeen alpakkaa n. 75 grammaa kaksinkertaisena ja kuutosen puikoilla sekä annos ylijäämänorokureyonia kukkiin. Ihanan lämmin, pehmeä ja kevyt.

malli ~pattern: oma ~ my own
lanka ~ yarn: TeeTee alpakka n. 75 g and leftover Noro Kureyon
puikot ~ needles: 6 mm

Tänä vuonna Villainen puoli aikoo keskittyä pieniin asioihin. Jos kääntäisi neulesuunnittelun nurinpäin ja lähtisi miettimään millaiseen neuleeseen vaikkapa nämä pienokaiset sopisivat.

kilikukkunen ja muita mukavia

2008-12-22T13:53:00.003+02:00

hei loulu-ukki,

mää tahtoisin lahjaksi puserollisen (kahden tai kolmen) verran ohuehkoa villalankaa, jossain kauniissa murretussa värissä. Villapuserokaappi on täyttynyt paksuista ja värikkäistä neuleista ja nyt kaipaisi semmoisia ohuempia ja simppeleitä. Etenkin villatakit on jees, joten nappejakin saa tuoda. Ja pyöröpuikkoja, addia mieluiten, kun ne perusharmaat suorat puikot on niin nihkeitä.

Tyty tahtoisi varmaankin apilon (joka meillä kyllä jo on) ja attoin (joka sekin löytyy). (* Sekä läjän pippakakkuja. Milloinkahan prisessavaihe alkaa...

Nähtäväksi jää miten miehun kanssa julistettu joululahjataisto päättyy.

*) suom. huom. lapion ja traktorin.

71v.

2008-12-03T09:26:00.002+02:00

Tyty änisi unissaan, siihen herättiin. Pimeää ulkona ja sisällä, koetettiin vielä vähän torkkua.

-"Hyvää syntymäpäivää."

Torkkumista.

-"Kyllä elämä on 29-vuotiaana ihanaa." (Onko kukaan katsonut Sakkea viikonloppuaamuisin?)
- :D

Lisää torkkumista.

-"Hyvää syntymäpäivää 35-vuotias vaimoni"
-"Kohtauspaikka kolmivitosille" (mikä lie vanha ravintolamainos muistui mieleen)
-"Ai paniikkikohtaus vai?"
-:D

Paluu töihin

2008-12-01T13:04:00.013+02:00

Saikku on nyt loppu, kun päätin että nyt riittää. Töihin vaikka pää kainalossa, kun hermo menee sohvalla maatessa. Olokin on onneksi kohentunut sen verran, että ei enää huippaa ihan joka mutkassa ja muutkin oireet helpottavat. Kohentuneesta olosta rohkaistuneena raahasin pääni parturoitavaksi. Olipas juhlavaa, kyllä pieni hemmottelu tekee terää varsinkin kun on viimeksi käynyt ihmisten ilmoilla reilut kaksi kuukautta sitten. Olipas kerrankin sitä paitsi vakkarikampaajalle kunnolla hommaa, kun säännöllistä trimmausta vaativa kuontalo oli venähtänyt muodottomaksi takkukasaksi.

Ja jotta pikkuhiljaa päästäisiin itse asiaan, niin tässä pari kuvaa. Makuullaan on hiukan hankala neuloa, joten pitkästä saikusta huolimatta puikot ovat olleet aika hiljaa. Neiti Elohopealle, joka on nykyään varsin valokuvauksellinen, valmistui Woolista Novitan ohjeella pusero:

Lankasienisoppaa keiteltiin alkusyksystä Pohjois-Savon sieniseuran järjestämällä värjäyskurssilla. Mukana oli ainakin veriseitikkiä, verihelttaseitikkiä ja sudenkääpää. Kattilat nostettiin nuotiolla, ja soppia hämmenneltiin päivän verran.

Sotkusta seurasi ihana lopputulos. Tätä tarttee kokeilla toistamiseenkin.

Villainen puoli tiedottaa

2008-11-24T18:20:00.002+02:00

Puikkopuolelta: Tässä ois kuva ihanista Noro-polvisukista, jos raahattavan yksikään usb-portti haluaisi toimia yhdessä kameran kanssa. Puikot ovat myös tanssineet harmaan Mambon tahdissa sekä tikuttaneet kaverin vauvalle villatakkia

Tiedepuolelta: koska sairastelu jatkuu edelleen (mm. flunssa no 652 sairastettu koko perheen voimalla), niin tiedepuoli tiedottaa ainoastaan ensi vuodelle saadun apurahan. Jeejee, tutkijan kapea ja pätkittäinen (valmiiksi viipaloitu siis?) leipä sai siis jatkoa. Kutsumusammatti juu, ei tällä ainakaan rikastumaan pääse vaikka ilmastonmuutostutkimus olisi kuinka tärkeää.

Seuraavalla kerralla villaisempaa asiaa ja toivottavasti niitä kuviakin.

Väliajan jatkoaika

2008-10-17T12:45:00.002+03:00

Tyty on kantanut hoitopaikasta kotiin pöpön jos toisenkin ja niinpä flunssaisena luennoidessa olen kuulostanut enemmän kapakkaruusulta kuin asiansa tuntevalta tohtorilta. Tytyltä tarttuneista flunssista selvittyäni kurssia oli jäljellä enää muutama luento, mutta mitäpä sitten seurasi? Seuraavan pöpön sain puolisolta ja nyt sitä sit ollaan vaihteeksi pitkähköllä sairaslomalla ja työkaverit hoitavat loput luennot. Tää vuosi on ollut kyllä tautisin ikinä.

Että turha edelleenkään odottaa mitään neulemaista. Oon ihan liian lepo, että jaksaisi edes neuloa. Yhdet Noro-sukat on päättelyä vaille valmiit, Tytyn neulepuserosta puuttuvat hihat, purettavat ovat edelleen purkamatta, kuvattavat kuvaamatta ja tää vaan makaa suurimman osan ajasta sohvalla, joka kutsuu myös nyt. Kyllä mää vielä ennen joulua pääsen jaloilleni, mutta villaiset joululahjat saattavat muuttua villaisiksi helmikuulahjoiksi...

Väliaika, kahvia ja pullaa

2008-09-16T15:26:00.003+03:00

Joo, ihan rauhassa ehtii kahville ja vaikka leipomaan ne pullat, sillä tämä blogi taitaa päivittyä seuraavan kerran kunhan olen tän vuoden opetusvelvollisuuteni hoitanut. Opetustehtävät vievät ajan, tajun ja ajantajun. Iltaisin, jos en suunnittele seuraavia luentoja, niin neulon perussukkaa (mikä kertoo joutilaan aivokapasiteetin olevan aika minimissään). Lisäksi neulerintamalla on kritiikki huipussaan ja pari lähes valmista viritelmää odottavat purkua - purkutuomio kun on annettu jo aikaa sitten.

Neuletapaamisiin on ollut kova yritys lähteä, mutta jotenkin kummallisesti on pöpö jos toinenkin iskenyt juuri kyseisinä päivinä. Kumma karma.

Palataan asiaan siis viimeistään lokakuun loppupuolella. Silloin on viimeistään vastattava syksyiseen huovutushaasteeseenkin. Mäntysuopa kehiin!

Höpömörköjä

2008-08-18T19:31:00.003+03:00

Kaivoin akryylivärit ja jostain askartelukaupan alesta ostetut maalauspohjat (10x10 cm) aarrekaapista. Syntyi neljä outoa otusta.

Kiitos nyt riittää...

2008-08-16T14:22:00.002+03:00

Nyt tulee valitusta. Ja pääasiassa ei niin mitään tekemistä neuleiden kanssa.
Ehkä joku voisi kuitenkin väittää käsitöiksi.

Riittää nimittäin tälle kesälle piipaakyydit. Tällä kertaa syynä umpilisäke, jonka kanssa lähdimme eri teille. Nyt on sitten ompeleita vatsassa, sairaslomaa ja nostokielto, mikä on vähintäänkin kurjaa vuosikkaan muksun pyrkiessä syliin.

Naureskeli miehu tuossa, että ottivat umpilisäkkeen ja laittoivat (sohva)urheilulisäkkeen tilalle, sillä mitäpä sitä köllötellessä muutakaan kuin kiinanmaan kisoja.

Valivali. Ensi kerralla neulomuksia. Miehun paita. Se on aika jees.

Mitä timpukat työ?

2008-08-04T19:59:00.009+03:00

Meidän ovikellon paristo on irrotettu, sillä naapurin muksut ovat ottaneet tavaksi tulla hakemaan Tytyä ulos leikkimään. Usein vaan sattuu olemaan päiväuniaika ja ovikello ei soi vain kerran vaan sitä rämpytetään ihan urakalla. Nyt kuuluukin sitten kun pienet nyrkit koputtavat oveen, mutta päiväuneksija jatkaa uniaan. Allekirjoittanut on sen verran ihastunut ovikellottomaan elämään, että aikoo hankkia jonkin kolkutussysteemin oveen. Mutta toissijaisesta itse asiaan. Eilen taas kuului töminää ovelta ja valmistauduin jo selittämään, että ei Tyty nyt voi tulla ulos, kun on iltapuuron aika. Siksipä naapurin pikkukakkosen kysymys meni ensin hiukan ohi korvien.

Kakkonen: "Mitätimpukattyö?"
Mää: (Mitähäh? kelaa hetken, ei saa selvää) Mitä?
Kakkonen: "Mitätimpukattyö?"
Mää: ???
Naapurin esikoinen 7v suomentaa: Mitä simpukat syö?
Mää: Aijaa... (no selkishän se - tosin sekunnin murto-osaa myöhemmin uusi mitähäh)... öööäää... söisköhän ne planktonia...

Hetken keskustelun jälkeen käy ilmi, että lähijärvestä on löytynyt simpukoita ja ne ovat nyt lemmikkinä ja tarttevat evästä. Keskustelun lopuksi esikoinen johtaa joukon takaisin kotipihalle ja kysyy vielä lähtiessään, että mitäs se nyt olikaan.

Planktonia, ehkä, mahdollisesti (tohtorin vissiin pitäisi tietää).

Mitä tohtori ei tiedä, sen tohtori kuukkeloi.

***

Kesäloma meni pitkälti ilman tietokonetta. Ei blogipäivityksiä ja hyvin harvakseltaan edes neuleblogien lukua. Neulomista kyllä. Sekä ompelua Tytyn kummin kanssa. Yhteinen kamu löysi miehen, kun meni ratsastustunneille ja niinollen heille häälahjana annettiin tietenkin polle, jolla ratsastaa yhdessä kohti auringonlaskua. Tuloksena suomenkeppihevonen Rakkauden Riuku.

Keppikoni näyttää erehdyttävästi Billy Idolilta vinoine suineen. Siltä varalta, että vaimo viettää liikaa aikaa hepan kanssa eikä huomioi miestä tarpeeksi, sai puoliso paketillisen meetvurstia. Oli kyllä mukavat kinkerit.

***

Tässä Fabel-takki kokonaisuudessaan.

Puikoilla on nyt kitisevää hammaslankaa. IK:n syksyn -07 lehdestä miehulle paita. Ihan vihonviimeinen kerta, kun neulon Idenan Silkegarnia. Puserosta tulee varmasti ihana, mutta lanka ei jousta lainkaan. Lisäksi Tyty sai vihdoin ylös kaksi hammasta, ja nyt sit pitääkin harjoitella hammaslangan käyttöä. Hampaat on vielä sen verran harvat, että tuollainen 4,5 mm:n puikoilla neulottava lanka käy erinomaisesti hammaslangasta ja taaperon suussa uinut silkegarn kitisee puikoilla niin että kuuluu varmaan naapuriinkin.

***

Kesäloma hujahti ihan liian nopeasti. Tuntuu ettei nykyään ehdi kissaa sanoa, kun päivä on jo ohi. Tyty läksi kävelemään alkukesästä ja nyt jo viuhdotaan hirveää vauhtia menemään. Kehitys on nyt niin huimaa, että välillä tahtoisi pysäyttää ajan hetkeksi että ehtisi nauttia hiukan pidempään näistä hetkistä. Palapelit ja kirjat ovat kivoja. Hiekkalaatikko on pihan ykköspaikka: lapiolla hiekkaa muottiin, sitten hakataan lapiolla muutama kerta ja kaadetaan hiekka pois. Äitin tai isän tekemät hiekkakakut rikotaan heti vhasaa-murahduksen kera. Ja se on hauskaa. Samoin kuin sänkyyn kellahtaminen ja jalkapohjien kutittelu. Sanavarasto karttuu käsittämätöntä vauhtia samalla kun kuulo alkaa toimia valikoivasti. Jotenkin "ei" jää helposti kuulematta.

Tämä vuosi on ollut yhtä hulinaa. Alkuvuosi meni väitöskirjan parissa, nyt on töissä onneksi ihanan selkeää, opetus alkaa syyskuussa ja tutkimusaihe vaihtui sujuvasti. Tyty kun oppi kävelemään, niin samalla löytyi oma tahtokin ja rajojen etsiminen on alkanut. Sylissä olokin on alkanut nyt kiinnostaa, ja kun äiti tai isä tulee kotiin, niin silloin juostaan vastaan riemusta kiljuen. Rutiineilla ja kodilla alkaa olla suuri merkitys, reissaaminen ei ole enää niin helppoa kuin ennen. Vieraassa paikassa ei Tyty malta rauhoittua unille niin helposti kuin kotona ja mitä useampi ihminen sitä levottomampi myös meidän pikkuinen vaikka päivä olisikin ollut hurjan kiva.

Alkukesällä kylään tullut suru alkaa poistua. Vaikka se ei painanutkaan pohjalukemiin, niin kai se on myönnettävä, että ei sitä ihan tavallisen pirteä ja jaksavainen ole ollut eikä varmasti ole vielä aikaan. Se ottaa aikansa, sillävälin mennään eteenpäin.

Punaviinimarjat alkavat olla kypsiä (haltiakummille terveisiä!) ja pieni marjanpoimija maisteli niitä eilen äitin kanssa. Kypsyviä omenia ihasteltiin ja mansikkaakin maistettiin ihan pikkuisen. Mummun kanssa poimitut mustikat olivat herkkua ja kivien heitteleminen veteen ukin kanssa huippukivaa. Muutaman kilometrin päässä kotoa on luomumarjatila, jonka mansikat ovat ihan toista kuin mihin ollaan totuttu. Niitä lisää! Hetken tuntui surulliselta kun kesä on melkein ohi, mutta kyllä syyskesän rauhallisesta rytmistä on ihana nauttia. Elonkorjuuaika alkaa, ruusupapuja, auringonkukkia, porkkanoita ja punajuuria, viinimarjoja, karviaisia, metsämansikoita, vadelmia ja omenia.

Semiloma

2008-06-27T09:44:00.005+03:00

Tän pitäisi olla vapaapäivä ennen lomaa, mutta erinäisistä sattumuksista johtuen päätin tehdä hiukan töitä ennen lomaantumista. Ensin kuitenkin tämä:

a) Kirjoita vastauksesi allaoleviin kysymyksiin Flickrin hakuun.
b) Valitse yksi kuva ensimmäiseltä sivulta.
c) Kopioi ja liitä kuvan URL mosaic maker'iin.

1. Etunimesi?
2. Lempiruokasi?
3. Mitä yläastetta kävit?
4. Lempivärisi?
5. Julkkisihastuksesi?
6. Lempijuoma?
7. Unelmalomakohde?
8. Suosikki jälkiruoka?
9. Mikä sinusta tulee isona?
10. Mitä rakastat eniten maailmassa?
11. Kuvaile itseäsi yhdellä sanalla
12. Flickr nikkisi

1. Riikka, 2. Spanish Needles - Bidens pilosa, 3. huhtikuu2-2007 049b, 4. Autumn walk, 5. Untitled, 6. Retour, le soir, 7. Old Leira, 8. dark chocolate ice cream with milk chocolate rice crunchies, 9. australia day, 10. "Norouz" is coming!..., 11. pieni brooch, 12. The Wedding Party

Pihatöitä ja jalkapalloa

2008-06-26T22:30:00.007+03:00

Kesäkuu on hurahtanut kohta kokonaan ja tietokoneella istuminen on jäänyt vähiin. Töissä kun istuu päivän sisällä, niin illemmalla mieluummin työntää sormet multaan tai sutii maalia mökin seiniin. Takapihalle pystyttyi kesäleikkivierasmajamökki ja pihatöissä on vierähtänyt ilta jos toinenkin. Ensin kuitenkin laitetaan aina työhanskat käteen.

Ja kun mies on juurtunut potkupalloa katsomaan, niin vieressä sohvalla on hyvä vaimon neuloa. Polviin ulottuva neuletakki syntyi kaksinkertaisesta Fabelista pikapikaa.

Ohje Dropsin hupullinen jakku, tosin huputtomana ja yksitaskuisena, kun lanka loppui kesken. Fabelia oli mukava neuloa, vaikka sekoitelangat eivät suosikkeja olekaan. Sukkalangan tosin luulisi kestävän kulutusta aika hyvin ja se ei haittaa laisinkaan, sillä takki on ollut kovassa käytössä valmistumisesta asti.

Onko takista yhtään julkaisukelpoista kokokuvaa? No ei. Vielä. Ehkä jonain päivänä. Takki kävi Kuopiossa KIPpailemassakin ja on kerännyt kehuja yhdessä jos toisessakin paikassa ihan tuntemattomiltakin ihmisiltä. Kovin hämmentävää. Väri oli jotain avokadoon liittyvää, guacamole? Lanka on raidoittuvaa, mutta en aloittanut keriä samasta kohdasta ja niin takista tuli villin kirjava. Mutta se on aivan ihana! Mun lempparitakki. Vaikka tänä vuonna on neuleita valmistunut harvakseltaan, niin ne ovatkin sitten olleet äärimieluisia. Ei ole yksikään hautautunut kaappiin valmistuttuaan. Sitä se neuleenaloituskynnys kai on ollut, ei ole tullut tehtyä mitään mikä ei olisi tuntunut just oikealta.

Pujoliivi-blogissa kyseltiin aikaa sitten sellaista mallia, jonka haluaa joskus toteuttaa. Ei tullut silloin mieleen, mutta kun olin ostanut ihanaista alpakkaa KIPpailun lomassa, niin muistin neulemallin, jota olen katsellut säännöllisin väliajoin. Puikoilla siis Veronik Avery'n Notre Dame de Grace.

Herkkuja ~ Yummies

2008-05-29T11:52:00.006+03:00

vohveleita ja tiikerijäätelöä ~ waffles and ice-cream

malli: oma (inspiraatio C. T. Hamiltonin Klaralundista) ~
pattern: my own (inspiration from Klaralund by C. T. Hamilton)
lanka ~ yarn: Noro Silk Garden Lite 2011 (400 g)
puikot ~ needles: 4 mm bambu pyörö ~ 4mm bamboo circular

Njjjjjhhhhh...

2008-05-20T12:46:00.005+03:00

Warning: An unexpected format mismatch was detected. Please check results against original file.
> In importdata>parse at 583 In importdata
>LocalTextRead at 309 In importdata at 246 In O3load at 20 Error in ==> O3load at 21 pause

Nyt meni hermo, minkä takia myös tämä blogipäivitys näin töiden keskeltä. Kun ei toimi niin ei toimi. Parse nimenomaan.

Siis, väitöksestä toipuminen on vaatinut muutaman viikon (jonka aikana en edelleenkään ole tohtoroitunut, sillä tutkinnonanomuspaperini lojuvat jossain opintotoimiston ruuhkapinossa). Sillävälin Kuuselassa on flunssailtu useamman viikon edestä ja siirrytty flunssailun loputtua pihaelämään. Puutarhurimummolta peritty rakkaus multaan ja tonkimiseen nostaa päätään keväisin. Niinmuinoin bloggailu on jäänyt minimaaliseksi. Neuleitakin on toki syntynyt lumisateisina toukokuun päivinä. Noro muotoutui varsin kelvolliseksi puseroksi ja Tytykin sai villiksen, mutta kamera ja puserot eivät ole osuneet samaan paikkaan samaan aikaan.

Jos nyt kuitenkin yksi kuvatus. Useammassa askartelu/käsityöblogissa on esitelty lorupusseja ja -kortteja. Niinpäs kaivoin Tiitiäisen tuluskukkarosta eläinaiheiset runot ja sunnuntaina, kun ulkona satoi lunta, ja piirtelin minäkin lorullisia kortteja. Pussi vielä puuttuu.

Nyt sillä vinksahti

2008-04-14T14:21:00.006+03:00

Reilun 25 vuoden opiskeluputken päätteeksi se osti mustat farkut, jotka on niin kapeat että. Ei kyllä tolla lantiolla kannattaisi, muksunkin synnyttänyt, hmpfh. Vaan sitä kai se teettää, on varmaan liikaa lukenut noita yliopistojuttuja ja ei ole huomannut että ikääkin on jo yli kolmekymmentä. Noh, ne on nuo tohtorit vähän tuommosia, kai niitä täytyy ymmärtää...

Vaan ostinpa muutakin kuin housut. Kengät nimittäin. Näitäkin oon pari vuotta ihaillut ja nyt ne käveli mun jaloissa kotiin. Näitä myydään lähikaupungissa sellaisessa kenkäkaupassa, jossa muut popot ovat hiukan eri tyyliä. Kävelin kauppaan sisään ja ennenkuin sain lauseen "Joo, mää tulin kattoon niitä..." loppuun, täydensi myyjä: "...El Naturalistan kenkiä". No niitäpä niitä.

Kotiin saapui myös lahjasaumuri. Kiitos kavereille ja sukulaisille!

Lisäksi kauppakassiin hyppäsi puserollinen Noro Silk Garden Lite 2011:tä. Luonnossa värit hehkuvat enemmän kuin kuvassa. Tarkoitus oli kyllä tyytyä Kureyoniin, mutta kun on kevät ja Kureyon aika tuhtia, niin annoin palkita itseni tuolla Litellä. On se vaan niin kaunis lanka.

Ja lauantaina, kun vihdoinkin oli aikaa ihan vaan olla, iski flunssa.

Palautumista

2008-04-11T17:10:00.002+03:00

Kiitos kaikille onnitteluista. Paluu arkeen on alkanut, kolme päivää värkkäsin töissä niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Sitten laskeskelin jäljellä olevia lomapäiviä, jotka pitää käyttää toukokuun alkuun mennessä. Kävi ilmi, että loma alkaisi huomenna (eli tänään). Mikäpäs siinä, kelpaa mulle :)

Mainioita ideoita oli neuletilanteiksi läjäpäin. Väitöstilaisuudessa olin sen verran keskittynyt asiaan (ja melkoisen jännityksen kourissa), että en ehtinyt ajatella oliko yleisössä neulojia. Muutama piiloneuloja oli ihan kaveripiiristä, mutta ei ollut kukaan tainnut uskaltaa ottaa kudinta mukaan.

Jaanan ratinlämmitinidea kuulostaa hilpeältä, pisti ihan miettimään että mitähän lankaa siihen itse käyttäisi. Sukujuhlat ja synnytyssali oisivat oivia paikkoja, hammaslääkäri aivan loistava, mutta kyllä kisapalkinnon voittaa neulova pappi :D Se se ois näky. Onnea Auralle myös gradun valmistumisesta! Jotain lankaisaa kolahtaa (tai siis tupsahtaa) postiluukusta, kun pistät osoitteen sähköpostiini (riikkaso at dnainternet.net).